RSS Feed

HavaintojaPohjalla

9. helmikuuta, 2007

Elämä etenee monissa asioissa usein jokseenkin lineaarisesti, tasaisen varmasti suuntaan tai toiseen. Tai ainakin ihmiset toivovat niin käyvän, se tekee elämisestä helpommin hallittavaa. Suru ei ikävä kyllä juurikaan tunnu sopivan tähän muottiin.

Surun hahmottamisen tapoihin kuuluu se, että usein puhutaan suruvuodesta tai surutyöstä. Termeinä ne heijastavat jollain tapaa ajattelua eteenpäin kulkevasta prosessista. Suruvuoden ymmärtää jokainen, sen aikana jälkeen jääneet joutuvat kohtaamaan kaikki vuodenkierron eri vaiheet ensimmäistä kertaa ilman kuollutta. Viimeistään sen jälkeen lähimmäisten onkin kai turvallista olettaa pahimman olevan jo ohi. Monelle sivustaseuraajalle tuo raja tosin tuntuu tulevan vastaan jo aiemmin.

Toisaalta suru on todellakin työteliästä, niin henkisesti kuin fyysisesti kuluttavaa. Mutta työn määritelmään se ei sovi, sillä surun suossa tarpomisesta ei sitkeinkään uurastaja saa juurikaan vastiketta, vertauskuvallista ”palkkaa”.

Surevan ei auta katsoa kalenteria helpotusta odotellessaan, eikä ”surutyökään” useimmiten etene lineaarisesti. Itse asiassa sillä ei välillä tunnu olevan edes mitään suuntaa tai määränpäätä. Kenties on hämärä haave jostain ehjästä elämästä – tai ainakin muisto vanhasta sellaisesta. Muilta osin suru muistuttaa vertauskuvallisesti ajatellen lähinnä julkisen sektorin monivuotista kehittämisprojektia; itse itseään ruokkivaa konetta, jonka tarkoituksen useimmat ovat jo kauan sitten unohtaneet.

Päivien venähtäessä kuukausiksi olen kuvitellut hiljalleen selviäväni kaikesta vastaan tulevasta. Jos ei aivan päivän kerrallaan, niin ainakin tunnin tai edes hetken kerrallaan. Kenties itsekin sorruin vähintään alitajuisesti ajattelemaan lineaarista suoriutumista. Jo varhain toki oivalsin, että hyvää hetkeä seuraa takuuvarmasti huono hetki. Mutta vasta viime aikoina olen ymmärtänyt, että pidempääkin, jopa parempaan suuntaan etenevää, jaksoa seuraa vauhdikas persliuku pimeään.

Viime viikkoina rutiinien turvaama päivästä toiseen ajelehtiminen on vaivihkaa vaihtunut juuri ja juuri pinnalla räpiköimiseen. Pohjamutiakin on kaiketi tullut hieman ruopattua, kun suruvuoden raskaimmat hetket ovat ilmestyneet peräjälkeen nenän eteen. Joulu, uusi vuosi ja satunnaiset talvikelien päivät olivat vielä vuosi sitten elämän onnellisinta aikaa. Nyt ne ovat vain kipeitä muistutuksia. Puhumattakaan jo pitkään mielessä kummitelleesta Miljan syntymäpäivästä.

Harhaluulo hieman seesteisemmästä alakulosta on kadonnut siinä samalla, kun on useampana aamuna yrittänyt miettiä edes yhtä syytä vaivautua nousemaan ylös sängystä. Toistaiseksi se on aina löytynyt. Ulkomaailmassa asioimiseen tarvittavat ihmisen kulissit ovat pysyneet jollain tapaa pystyssä, vaikka itsensä kasassa pitäminen on ajoittain käynyt vaikeaksi.

Tämän olotilan kuvaaminen merkityksellisellä tavalla on vaikeaa, ja ylipäätään sen sanominen ”ääneen” on vielä vaikeampaa. Väitän kuitenkin itselleni, että jo tähän tiedostamisen pisteeseen saakka yltäminen on merkki paremmasta.

Pohjimmaisten mutien allakin on jotain kovaa, josta ponnistaa ylöspäin. Mitään järin jalostavaa tai eteenpäin vievää ei tästä notkelmasta ole löytynyt – mutta osaapahan toivottavasti seuraavalla kerralla vähän varoa, oli sitten ensimmäisenä, toisena tai viidentenä suruvuotena. Joku viisas lukija taisi aiemmin kommentoida, että surusta ei koskaan selviä, mutta sen kanssa oppii elämään. Kai vähän samaan tapaan kuin vuoristoradan kuskin pitää oppia jarruttamaan oikeissa paikoissa, ettei ajele vaunujaan raiteilta.

Tämä natiseva karjavaunu huojuu kovasti, mutta tuntuisi ainakin toistaiseksi pysyvän raiteillaan. Lienee kelvollinen suoritus tällaiselta oppisopimuskoulutuksessa olevalta kuskilta.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • Armollisesti muistin vasta just nyt Helsingin nyrkkeilyillan. Pääottelu sopivasti alkamassa. Tatli vie - pisteille mennään.
    • Säätiedotus -rintamalle: Nyt näyttää siltä, että ei ole ainoa suomalainen lauantain Ladies Fight N… https://t.co/l5IhO4Evcl
  • Arkisto
  • Aiheet