RSS Feed

HavaintojaKaikkensa antanut

25. helmikuuta, 2008

Makaan elottomaksi jääneen huoneen lattialla, katselen kaikkea keskeneräiseksi jäänyttä elämää. Mietin sitä, kuinka paljon itsestään antoi pienelle ihmiselle. Paljon enemmän kuin lapsettomana osasi edes kuvitella. Kuinka antaumuksella sitä elämää rakennettiin, unelmien linnaa rakennettiin muustakin kuin noista värikkäistä legoista.

Ja mietin, kuinka iso osa minusta surkastui kaiken sen kadotessa. Miten jäljelle jäi vain raunioita, ihmisistä ja tavaroista.

Myöhemmin illan hämärissä ruutua tuijottaessani mietin uutta elämää, uutta pientä ihmistä. Pystynkö koskaan enää antamaan itsestäni yhtä paljon – uskallanko, onko minussa enää annettavaa?

Lähimmäiset varmasti kuvailevat minua ihmiseksi, joka ei helposti päästä ihmisiä lähelleen. Mutta kun päästän, teen sen yleensä varauksettomasti. Nyt pohdin sitä, miten kykenen siihen enää, kun elämän sattumanvaraisuus voi milloin tahansa repiä kaiken taas kipeästi riekaleiksi.

Kiintyminen siis pelottaa. Se pelottaa, koska tietää miten kammottavalta tuntuu väkivaltainen luopuminen kiintymisen kohteesta. Samaan aikaan tiedostan, että olen jo omalla tavallani kiintynyt uuteen tulokkaaseen. Ei sitä voi eikä tarvitse välttää, luonto suojelee ihmistä (edes tässä tapauksessa). Kassu pitää meidät elämänsyrjässä kiinni, antaa syyn jatkaa. Hän on meille kultareunus kuunpimennyksessä.

Silti koen epävarmuutta siitä, että esikoisen kohdalla koetut hullaannuttavan suuret tunteet ovat poissa. Onni, autuus ja kiitollisuus ovat haudattuina jonnekin niin syvälle, etten tiedä, saako niitä ihmisiän aikana kaivettua esiin. Tämä ei tietysti liity vain vauvaan vaan kaikkiin muuhunkin elämiseen. Mutta suhde häneen on kutakuinkin ainoa asia, missä tunnen sen suhteen katumusta tai syyllisyyttä.

Vaan onneksi pieni ihminen lienee kaikesta tästä vielä autuaan tietämätön, kelpaan hänelle vielä repaleisenakin. Aikanaan hän oivaltaa, mutta silloin tiedän ehkä jo itsekin vastauksen, osaan oikeuttaa olemassaoloni hänelle.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • Armollisesti muistin vasta just nyt Helsingin nyrkkeilyillan. Pääottelu sopivasti alkamassa. Tatli vie - pisteille mennään.
    • Säätiedotus -rintamalle: Nyt näyttää siltä, että ei ole ainoa suomalainen lauantain Ladies Fight N… https://t.co/l5IhO4Evcl
  • Arkisto
  • Aiheet