RSS Feed

HavaintojaMillainen olisit nyt?

20. maaliskuuta, 2008

Katson kuvia vanhasta elämästä. Siitä, josta on jäljellä vain pysähtyneitä hetkiä. Kuvissa kaikki on hyvin – tai ainakin kaiken piti olla hyvin. Vieläkään ei aina ymmärrä, miten tässä näin kävi. Mitä jäi huomaamatta, mitä olisi pitänyt tajuta?

Kiusaan itseäni miettimällä päivästä toiseen, millainen olisit nyt. Yhdeksän kuukautta haalistuvien muistikuvien jälkeen. Se satuttaa. Ethän olisi enää lainkaan se sama pieni ihminen kuin niissä valheellisiksi muuttuneissa menneen maailman repaleissa.

Mitä kaikkea uutta viisivuotiaan maailmaan olisikaan ilmestynyt, mitä kaikkea olisimme voineet kokea yhdessä. Miten iso jo olisitkaan. Jotakin aivan uutta, entistä vahvempaa – elinvoimaisempaa – sinun olisi pitänyt jo olla.

Olisiko iskä vieläkään oppinut letittämään kutrejasi? Olisinko saanut ruuvata ne apupyörät irti? Olisitko sittenkään antanut pikkuveljelle niitä leluja, jotka nyt olemme ilman lupaa ottaneet? Loputtomasti kysymyksiä, vastauksia ei alkuunkaan.

Tarraudun siihen, miltä kesän tullen näytit, täysin terve lapsi elämän riemujen äärellä. Yritän sulkea pois mielestä ne viimeiset, toisenlaiset kuvat. Haluaisin tavoittaa viimeiset puhelut, viimeisen yhteisen illan, edes viimeiset yhteiset sanat.

Silti tiedän tavoittelevani jotain, mikä on kauan sitten mennyttä. Jotain mitä ehjässäkään elämässä ei enää olisi. Joudun kuvittelemaan kasvusi muissa ihmisissä, toisten lasten muutoksissa, muiden tyttöjen keikkuvissa poninhännissä.

Kuvitelmien ulkopuolella on vain maahan tallottuja haaveita. Niitä elämän pirstaleita. Eikä sinusta palaakaan.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet