RSS Feed

HavaintojaIhmisten ilmoilla

11. huhtikuuta, 2008

Uudessa elämässä sosiaalinen ympäristö on muuttunut monella tapaa. Ihmisiä on tullut ja mennyt, enimmäkseen mennyt. Jokunen on jonnekin kadonnut, eikä ole kenenkään perään etsintäkuulutuksia laitettu. Itsekin huomaan käpertyneeni jonkinlaiseen kuoreen, siellä on vähän turvallisempaa.

Elämänpiiri on myös konkreettisesti kutistunut ainakin toistaiseksi. Kun työasioissa heiluu siellä ja täällä kylillä, ei ole suurta tarvetta läksiä enää kovin moneen muuhun paikkaan. Epävarmuuden ympäröimä ihminen liikkuu turvallisten rutiinien rajoissa. Ruokakaupasta saa sapuskaa, hautausmaalla tavoittaa usein hiljaisuuden ja sairaalalla tulee käytyä päätä korjauttamassa.

Olen aina viihtynyt parhaiten omassa seurassani, nykyisin entistä enemmän – varsinkin kun kovin usein ei kukaan kysele kuulumisia enää. Joskus ilmenee ihmiskontaktien tarvetta, mutta työ auttaa siihen.

Isommissa paikallisissa urheilutapahtumissa pyörivät kutakuinkin aina samat kollegat ja samat puolitutut hyvänpäivän tutut. Näiden ihmisten parissa saan olla vain yksi naama jononjatkona, voin uppoutua aivan omanlaiseen todellisuuteen, hengähtää hetkeksi kotikulmien aatoksista.

Mutta yleisesti ottaen ihmisten ilmoille lähteminen ei ole helppoa. Minkä tahansa kulman takana saattaa väijyä ikäviä muistoja tai hallitsemattomia tunnevyöryjä. Siksi kaikenlaiset operaatiot on syytä valmistella omassa päässä tarkasti. Tiettyjä paikkoja reittejä on syytä varoa, joidenkin vaikeiden asioiden kohtaamiseen voi valmistautua tiedostamalla mahdollisesti vastaantulevat tilanteet.

Edes kontrollifriikki ei lopulta voi kuitenkaan hallita elämäänsä – se on tässä jo huomattu, ei tarvitse siis muistuttaa. Yläkerran kovalevylle tallentuneet käsittelemättömät ahdistukset, arjen pintahumun alle jääneet muistot tai varoittamatta ilman loogisuutta laukeavat assosiaatiot heittelevät ihmisrauniota milloin mihinkin. Torilla kävellessä maailma voi vaikkapa hajota tutun jäätelökioskin näkemiseen. Jopa täysin riippumatta siitä, että edellisellä kerralla samainen kioski ei palauttanut mieleen mitään muistoja.

”Rohkeasti tulta päin” –tyyppinen perisuomalainen lähestymistapa saattaa tietysti tässä vaiheessa juolahtaa mieleen avuliaana ehdotuksena. Sekin on toisinaan paikallaan, asioiden kohtaaminen auttaa parhaimmillaan monessa asiassa. Mutta heikoilla kevätjäillä tarpoessa on syytä olla varovainen: rohkeus saattaa osoittautua uhkarohkeudeksi, jos huomaa tärisevänsä paniikin partaalla paikassa/tilanteessa, johon päätyminen arvelutti jo ennalta.

Ylenpalttinen huolettomuus saattaa myös kostautua. Alkuviikon lämpimän kevätauringon loisteessa tulin ajatelleeksi, että nytpä olisi oiva hetki lähteä koko perheen lähteä ulkoilemaan, keräämään voimia raittiiseen ilmanalaan.

Iso virhe. Kaunis kevätpäivä kun saa kaikki muutkin ihmiset kaivautumaan koloistaan. Kaikki pienet tytöt ja pojat polkupyörineen. Kadut, polut ja leikkikentät yhtäkkiä täynnä elämää. Olisitte vaan pysyneet poissa näkyvistä. Tai siis, olisi vaan itse kannattanut pysyä pois ihmisten ilmoilta.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet