RSS Feed

HavaintojaSattuvia kohtaamisia

25. toukokuuta, 2008

Uudessa elämässä kohtaa kutakuinkin kahdenlaisia ihmisiä. On niitä, jotka pysähtyvät katsomaan ihmisrauniota silmästä silmään. Siitäkin huolimatta, että joutuisivat vielä vuodenkin jälkeen tunnustamaan, että on vaikeaa sanoa mitään. Kenellepä se helppoa olisi. Toisaalta on niitä, joille on muuttunut näkymättömäksi, tai potentiaaliseksi tarttuvan taudin kantajaksi.

Perjantai oli kohtaamisten – ja hieman kohtaamattomuuden – päivä. Palasin toviksi wanhaan maailmaan, yliopistoelämän pariin. Ympäristöön, jonka jätin taakseni vielä kun entisessä elämässä kaikki oli hyvin. Vanhan työkaverin väitöstilaisuus oli sopiva syy kurkata hetkeksi menneeseen.

Kaikki ne vuodet tiesin olevani hieman epäterveessä työyhteisössä, mutta se oli silti jokseenkin pysäyttävää huomata, että aika moni pitkäaikainen työtoveri ei pitänyt minua enää tervehtimisen arvoisena ihmisenä. En toki odottanut mitään erityistä huomiota, mutta tervehtiminenhän on se toimenpide, jossa lähietäisyydeltä ihmisiä ohitettaessa katsotaan päin ja noteerataan jonkinlaisella viestinnällä lähimmäinen. Ei sen vaativampaa ole.

Mutta ei se mitään, en minäkään ole niitä nimenomaisia ihmisiä kaivannut. Jotenkin sitä vaan huomaa tulleensa herkemmäksi (ainakin ohimeneviksi hetkiksi) sille, miten lähimmäiset käyttäytyvät.

Ja olihan siellä toisenlaisiakin kohtaamisia. Lämpimiä ja suoraselkäisiä. Ihmisiä, joita oli kiva nähdä pitkästä aikaa. Yksi mieltä lämmittävä ja ajatuksia herättänyt syvällinen tuokio kuittasi kaiken muun. Ja vahvisti taas sitä ajatusta, että elämässä ei ehkä kannata tuhlata aikaansa ihmisiin asioihin, joilla ei ole mitään annettavaa. Tai joille ei itsellä ole mitään tarjottavaa.

Sen sijaan kannattaa ostaa vaikka vene ja lähteä tärkeän ihmisen kanssa kalastamaan, jos siltä tuntuu. Tähän tulokseen tulimme antoisan keskustelun tuoksinassa. Ei mikään vähäpätöinen oivallus ja kohtaaminen.

Iltakävelyllä hautausmaalle tienlaitaa vastaan käveli Miljan entinen hoitaja. Ihana ihminen, mutta siitä kohtaamisesta tuli turhan konkreettinen muistutus siitä kaikesta, mitä ei saa takaisin. Sitä tuntuu olevan liikkeellä näinä päivinä.

Miksi meillä ei ole kevätjuhlia ja niiden valmisteluita? Miksi meidän likka ei koskaan saa aloittaa tanssiharrastusta, vaikka opetteli jo niin innokkaasti ”balettia”? Paljon muitakin kysymyksiä olisi, mutta niitä ei uskalla edes ajatella.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • Armollisesti muistin vasta just nyt Helsingin nyrkkeilyillan. Pääottelu sopivasti alkamassa. Tatli vie - pisteille mennään.
    • Säätiedotus -rintamalle: Nyt näyttää siltä, että ei ole ainoa suomalainen lauantain Ladies Fight N… https://t.co/l5IhO4Evcl
  • Arkisto
  • Aiheet