RSS Feed

HavaintojaTyöläisten juhlimattomuus

2. toukokuuta, 2008

Vappu tuli ja vappu meni. Meidän taloudessa kun ei juuri nyt ole syytä vaalia työläisten juhlan perhetraditioita tai käydä pyhäpäivänä vaikkapa tivolissa. Vappuaaton vietimme sattumalta samojen ihmisten vieraina kuin vuosi sitten. Tämä seikka tuli mieleen vasta asiasta sovittuamme – ehkä hyvä niin.

Asian tajuaminen palautti tietysti mieleen muistoja ja synnytti pientä angstia, mutta ilta itsessään sujui ihanien lähimmäisten seurassa melko kivutta, tosin jonkinlaisen jännityksen tai alitajuisen surun kuristusotteessa. Osin tiedostamattoman myllerryksen laannuttua olo on yömyöhällä runneltu. Eikä kuitenkaan tullut kotimatkalla käytyä nakkikioskijonossa painimassa.

Ruuansulattelukävelyllä pysähdyimme puistoon, jossa isäntäperheen leikki-ikäinen sai purkaa energiaansa. Ystäväni kysyi, ovatko puistot ja leikkipaikat vaikeita asioita. Vastasin kieltävästi, vaan eihän se ihan niin ollut. Vieraat lapset ja leikkipuistot ovat siedettäviä, kunhan sinne ei kukaan tule puhaltelemaan niitä saippuakuplia (taas), eikä siellä ole 4-vuotiaan oloisia pikkutyttöjä tai turhan tutunlaisia telineitä.

Illan kuluessa välähti muutaman kerran mielessä sekin, miten yksi on aina vaan, ainiaan, joukosta poissa. Ja miten toinen leikki-ikäinen on kasvanut tekemään monia juttuja, joita Milja kenties vuosi sitten puuhaili. Sattuuhan se ja sattuuhan sitä – näihin tunteisiin alkaa jo tottua, tai ainakin alistua.

Sammutellessani valoja hiljentyneessä surutalossa tajusin, ettei meillä näy jälkeäkään vapusta, se ei ole käynyt edes mielessä. Simaa olen porisuttanut ainakin vuosikymmenen ajan, suurella huolella pullottanut ja etikettejäkin väsännyt toisinaan. Melko paljon vappupallojakin on viime vuosina tullut puhalleltua. Pärjäähän sitä näemmä ilmankin, luulisin.

Yleisesti ottaen kaikki juhlapyhät ovat muuttaneet merkitystään. Ennen ne olivat joko lievästi ärsyttäviä pakkojuhlinnan merkkipäiviä tai ihania perheen yhteisiä levähdystaukoja. Nyt ne ovat vain kammottavia mustia aukkoja kalenterissa. Joulu, uusi vuosi, pääsiäinen… jos oikein yrittää, ne saa katoamaan hetkittäin. Isänpäivän kauhuista viisastuneena äitienpäivää lähdemme pakoon kauas pois.

Vaan ihan kohta lienee lähellä sekin aika, kun pitää jälleen lapsuuden riemujen vaalimisen nimissä ryhtyä viettämään juhlapäiviä. Mutta se on toinen tarina se, hieman pelottava sellainen.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • Armollisesti muistin vasta just nyt Helsingin nyrkkeilyillan. Pääottelu sopivasti alkamassa. Tatli vie - pisteille mennään.
    • Säätiedotus -rintamalle: Nyt näyttää siltä, että ei ole ainoa suomalainen lauantain Ladies Fight N… https://t.co/l5IhO4Evcl
  • Arkisto
  • Aiheet