RSS Feed

KirjoittaminenJuhlapuhe

28. syyskuuta, 2011

Matka sanaleikin juurille.

Viivytelläänpä vielä hetki ennen kuin annetaan jälleen periksi arjelle. Kutsuin nimittäin tupaantuliaisiin juhlapuhujan. Kuten tapana on, olen varastanut otsikon, tällä kertaa koko blogin nimen. Sen keksi joskus muinoin, tietämättään, Purolan Hannu.

Hän on miehistä hienoimpia, ja kuten kaikkia kovia Hannuja, häntäkin kutsutaan Hannekseksi. Hannes on paitsi ansioitunut sanomalehtimies, myös maailmanluokan blogisti. Haja-asutusalueiden hipster kirjoittaa hienoja sanoja artisteista, joista et useimmiten ole luultavasti edes kuullut.

Niinpä niin, annan puheenvuoron Hannekselle. Enkä julkaise tätä vain siksi, että sanat hivelevät haurasta egoani – siellä on myös isoja ajatuksia ajatuksista. Kiitos niistä – pitänee hankkia vierailevia esiintyjiä jatkossakin.

Ei se riitä, että osaan joskus keksiä hupaisan sanaleikin, valita tuhansien vaihtoehtojen joukosta oikean sanan tai että silloin tällöin saan lauseeseen rytmiä, jäntevyyttä tai soljuvuutta. Ei siinä ole syytä kirjoittamiselle. On kaivettava syvemmältä, Watson.

On oltava sanomisen pakko? Tietenkin haluan kirjoittaa kuin Veikko Huovinen, mutta enemmän tahdon tulla kuulluksi. Romaanin kirjoittamisella ei ole niin väliä, mutta sillä on, että voisin jakaa kummalliset ajatukseni kaikkien kanssa. Niitä kummallisia ajatuksia on paljon, ja mitä enemmän niitä kirjaa ylös, sitä enemmän niitä tulee.

Kun muut lukevat sen, mitä kirjoitan, he pääsevät pääni sisälle. Yksin siellä on yksinäistä. Jos tuntee pakkoa kirjoittaa, kannattaa myöntää olevansa egoisti. Egoistin ajatukset ovat niin tärkeitä, etteivät ne riitä omaksi huviksi. Usein/joskus/harvoin onneksi niin.

Viekoittelin aikanaan omassa blogissani ihmisiä lukemaan Karhuherran blogia. Linkin otsikkona oli Karhun palveluksia ihmiskunnalle. Karhusta ja palveluksesta syntyy ilmeinen sanaleikki. Miksi ihmiskunnalle? Pakko myöntää, etten uhrannut asialle silloin ajatuksia. Se ei tarkoita sitä, että sanavalinnan taustalla ei ole selkeää syytä.

Miksi ei Karhun palveluksia Jatkoajan lukijoille? Karhun palveluksia kiekkoväelle? Karhun palveluksia Sinulle? Karhun palveluksia meille? Siksi, että kaikesta lätkäblogismistaan huolimatta kyse oli aina enemmän kuin lätkästä. Blogin pitäjä ei ole Lätkäjätkä siinä mielessä, että eläisi lätkää ja hengittäisi lätkää ja kertoisi vain lätkäjuttuja ja nuuskaisi välillä. Kirjoituksissa on syvää inhimillisyyttä. Ja paikoin nihilismiä, joka on inhimillistä.

Mutta tärkeintä tässä on se, että postaus blogiin voi olla palvelus. Silmien avaaja. Ajatuksen herättäjä. Viisauden jakoa. Ihminen ei ole saari, eikä ajatuksen pidä olla. Ajatus tykkää siitä, että muutkin pääsevät sitä ajattelemaan. Se on ajatusten tapa lisääntyä.

Lukekaa ja täyttäkää maa tai ainakin blogosfääri.


1 kommentti »

  1. Sami Hurme kirjoitti:

    Jos Karhunpesässä olisi suotavaa kiroilla, sanoisin nyt, että perkeleen hyvä teksti. Koska kiroilu sopii harvoin mihinkään, jätän sen kirosanan pois ja sanon vain laimeasti, että hyvä teksti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet