Aurinkokuninkaan pimennys

Puheenvuoro rajan takaa.

Haluaisin jälleen hetken kallista aikaanne erityistarkoitukseen. Tarkoitus ei ole täyttää karhunpesää jatkuvasti vierailijoilla, mutta nyt luovutan estradin toviksi lähimmäiselle hyvästä syystä.

Viime viikolla vietettiin kirjajulkkareita ja sieltä palaillessani yhteyttä otti ystävä, joka kommentoi toimittamaani hyvän ystäväni kirjaa ja kertoi saman tien olevansa parhaillaan sairauslomalla – työuupumuksen takia. Vein hänelle kirjan ja toivoin palautetta, koska tämän parempaa osumaa kohderyhmään ei voi saada.

Kutsukaamme häntä työelämään liittyvistä intimiteettisyistä Loppuunpalomieheksi. Hän haluaa kirjan luettuaan tarjota pienen palveluksen ihmiskunnalle. Tämä ei ole (pelkkää) kirjapromootiota (ei meikän tartte), tämä on tärkeä asia. Jos ette kirjaa lue, lukekaa tämä:

”Olen ratsastanut jo jonkin aikaa trendien aallonharjalla olemalla yksi niistä, työssä uupuneista. En ole ylpeä trendikkyydestäni, mutta toiveikas sen suhteen, että trendin aallonharjalta liu’utaan hiljalleen takaisin pohjalle, normaaliksi kutsumaani elämään.

Sairauslomani lähentyessä loppuaan sain kirjan miehestä, joka jakaa mielipiteitä kaikkialla, missä tulee liikkuneeksi. Hän on mystistä hoki-fingelskaa puhuva kiekkohahmo, joka on itselleni näyttäytynyt pohjattomalla itsetunnolla varustettuna suorittajana, jonka olisin viimeiseksi uskonut julkaisevan tällaisen kirjan.

Takaisin peliin on varmasti Juhani Tammisen henkilökohtaisin teos, mutta samalla hän on kirjoittanut minun tarinani, ja luultavasti hyvin monen muun ihmisen tarinan. Valtaosa meistä ei ole työskennellyt urheiluorganisaatiossa, mutta vaihtamalla lavasteet oman työelämänsä kulisseihin ollaan lähellä mitä tahansa työympäristöä, joissa asuu hyvää oloa, ristiriitoja ja yhteishenkeä niin hyvässä kuin pahassa.

Työuupumus nähdään yleensä suorana seurauksena liian kovalle työrytmille sen kummemmin taustoja selvittämättä, mutta Tammisen kuvaus omasta matkasta kuilun pohjalle vie lukijan pintaa syvemmälle, toimimattoman johdon aiheuttaman työympäristön ytimeen.

Säästötoimet alkavat kaatamaan ihmisiä ympärillä, mutta projektin pitää pyöriä ja projektin vetäjä joutuu ottamaan ja ottaa useampia naruja käsiinsä yrittäen samalla vaikuttaa asioihin, joihin hänellä ei ole vaikutusvaltaa. Pienet hoitamattomat asiat alkavat kasvamaan isoiksi kokonaisuuksi, joita ei pysty enää työstämään, mutta suorittaja on tottunut selviytymään ja uskoo näin tapahtuvan tästä eteenpäinkin.

Kaiken pyristelyn lopputuloksena on kivulias hetki, jossa huippusuorittaja joutuu toteamaan oman kuolevaisuutensa, näkemään peilissä väsyneen miehen, jolle sängystä nouseminen on huippusuoritus.

“Päivien sarastaessa pelkkä suihkuun meneminen ja tavanomaiset aamutoimet söivät vähäisen yöllä kertyneen energian. Siinä mielentilassa en yksinkertaisesti kyennyt ajattelemaan mitään, tekemisestä puhumattakaan.”

Lainaus kuvastaa hyvin uupumuksen mukanaan tuomaa taantumusta, johon havahtuminen on suorittajalle kova paikka. Sängystä ei vain enää nousta, aukaista verhoja ja lirkutella lintujen kanssa pupujen hymyillessä puutarhassa. Toipuminen vaatii lepoa, mutta alkulevon jälkeen edessä on vain raakaa työtä.

Tami tiivistää varsin monipuolisesti kuvaillun toipumisprosessinsa kymmeneen toipumisen askeleeseen, Työssä uupuneen huoneentauluun, josta korostaisin avoimuutta perheen ja ystävien kanssa, ammattiapuun tukeutumista ja vertaistuen hakemista kohtalotovereista.

Ammattiapuun tukeutuminen vaatii suurta rohkeutta, mutta on askel, jota kannattaa ottaa, mikäli mahdollisuus aukenee. Omalla kohdallani työterveydenhuoltoon kuului psykologin hyödyntäminen, joka mahdollisti asioiden työstämistä joutumatta miettimään, että tuleeko pohdiskellessaan loukanneeksi tahattomasti jotain läheistään. Valitettavasti monet joutuvat taistelemaan ilman tätä mahdollisuutta, mutta lähimmäisten tuki on arvokkainta kaikesta.

Tamin kuntoutuminen oli prosessi, jonka pohjalta kirjassa esitellään myös huippusuorittajan huoneentaulu. Se keskittyy kuntoutumisen jälkeiseen aikaan, itsestään huolen pitämiseen arjen kiireen keskellä.

Huippusuorittajan huoneentaulusta pisti silmään erityisesti Ole oma itsesi – Vain omilla jaloilla voi seistä tuulisella huipulla. Eikä vain huipulla.

Tamin persoonasta johtuen Suomesta on löytynyt varmasti monia ihmisiä, jotka ovat epäilleet sairastumista ja olleen sen vain tekosyy epäonnistumiselle nostaa Vaasan Sport uusiin korkeuksiin. Itse en tullut tätä saagaa seuranneeksi, mutta kirjaa lukiessani huomasin peilaavani Tamin kokemuksia monesti identtisinä omaan matkaani trenditaudin kyytiin, ja siihen kuinka sieltä kapusin ja kapuan edelleen vielä pitkään alas.

Itse kullakin on oikeus epäillä mitä haluaa, mutta käsissäni oli teos, joka antoi uupumukselle tunnetut kasvot ja samalla kuitenkin hyvin ihmisläheisen tarinan yksinkertaisine ohjeineen kuinka päästä sängyn pohjalta takaisin tekemään.

Kirja on niin vertaistukea työuupumuksen kanssa taistelevalle kuin lyhyt oppimäärä heille, jotka käyvät taistelua rakkaittensa rinnalla. Toisaalta se on mielenkiintoinen läpivalaisu huippusuorittajan sielunmaisemaan siinä kohdassa, kun hän kohtaa oman kuolevaisuuteensa.”

Olen tainnut jo aiemmin todeta, että jos Tammisen kirja voi auttaa edes muutamaa huonossa jamassa olevaa ihmistä, se on oikeuttanut olemassaolonsa kaikista lässytyksistä riippumatta.

Tami 1 – skeptiset kyynikot 0