RSS Feed

KirjoittaminenIso päivä

14. lokakuuta, 2011

Valehtelisin, jos väittäisin, että eilen (tai siis keskiviikkona) ei tuntunut hyvältä. Siis ainakin sen jälkeen, kun olin herännyt liian aikaisin, matkustanut junalla kolme (3) tuntia Turusta Helsinkiin, myöhästynyt julkisesta esiintymisestä, potenut kamerakammoa ja ollut syömättä suurimman osan päivästä. Kyllä, siinä iltapäivän puolella alkoi tuntua aika hitsin hyvältä.

Ylpeys ei kuulemma ole hyve, eikä omiin tuotoksiinsa saisi ihastua, mutta toisinaan lienee tarpeen helliä itseään tällaisilla tunteilla. Ja toiset hommat ovat isompia kuin toiset, silloin tuntemuksetkin ovat mittavampia.

Keskiviikkoaamulla julkistettiin Juhani Tammisen uusi teos Takaisin peliin, joka sattuu olemaan meikäläisen toimittama. Sitä kasattiin, hiottiin ja runnottiin valmiiksi nipuksi noin vuoden mittaisena projektina. Kun on siinä kuudennen oikolukukierroksen tienoilla kadottanut kaiken suhteellisuudentajun lopputuotoksen suhteen, tuntuu melko mukavalta huomata yhtäkkiä olevansa maalissa.

Vaikka kyseessä ei (vielä) ollut oma kirja, oli aika mukava fiilis saada opus ensimmäistä kertaa käteen.

Tamin kirjoista voi olla monta mieltä, ja moni onkin, mutta meikä on sitä mieltä, että tämä on tärkeä kirja. Jos se voi auttaa edes muutamaa lukijaa ymmärtämään aihepiiriä tai jaksamaan omassa synkässä suossaan eteenpäin, se on oikeuttanut olemassaolonsa. Siksi minä lähdin projektiin mukaan.

Aivan toisenlaista juhlan tuntua oli ilmassa, kun sai iltapäivällä mustata kätensä ensimmäistä ja uunituoretta 6—0 -lehteä hypistellessä. Ellei se olisi täysin naurettavaa, vertaisin fiilistä siihen, kun joskus käveli ensimmäistä kertaa isukkina ulos synnytyslaitoksen ovesta.

Kuusnollan synnyttäminen ei vienyt vuotta, eikä edes yhdeksää kuukautta, mutta vajaan puolen vuoden aikana Blankon kulmapöydässä heitetystä hahmottomasta ajatuksesta kasvoi ihan oikea lehti – jonkinlainen vision ruumiillistuma. Vähän ehkä kasvukipuinen lapsi vielä, mutta ei Turkuakaan rakennettu päivässä.

Kaksi aivan erilaista projektia, mutta isona päivän riemussa oli kummankin kohdalla kyse samasta asiasta. Sitä askartelee monenlaisia juttua aamuisin, päivisin, iltaisin ja aamuöisin. Jotkut kiitävät ohitse juuri jälkeä jättämättä, joidenkin kohdalla rutiini tappaa innon lopputuloksen kohtaamisesta. Mutta toisinaan se on aivan korvaamatonta, että saa nähdä puuhastelunsa jäljet jonkinlaisena konkreettisena tuotoksena.

Mitä erityislaatuisempi proggis, sitä merkityksellisempi rakkaan lapsen kohtaaminen. Eikä siinä ole edes kyse omahyväisyydestä tai kenenkään itserakkaudesta. Siinä on kyse työnteon mielekkyydestä. Sitä se Tamikin omalla tavallaan haluaa sanoa. Kannattaa tehdä työtä, jolla on merkitystä – vähintään sen tekijälle itselleen.

Siksi tässä kohtaa on helppoa olla kiitollinen saamastaan tilaisuudesta ja todeta: Kuusnolla, hyvä olla. Siinä se nyt on.

Kuusnollan voi isommissa kaupungeissa noutaa jakeluständeistä, vähintäänkin löytää sisarlehti Suen välistä telineissä. Tai sitten sen voi selailla sähköisesti. Olkaa hyvä.


6 kommenttia »

  1. Eetu Huisman kirjoitti:

    Mikä yhdistää Juhani Tammista, Lukas Hradeckyä, John W. Henryä (kuka sitten lieneekään) ja Ilari Filppulaa? No, ehkä joku muukin asia, mutta ainakin sukupuoli. Edes maahanmuuttaja-jutussa ei naisnäkökulmaa juuri näy, vaikka syytä olisi.

    Joko seuraavassa lehdessä on naisia muutenkin kuin kolumnisteina? Iiris Murron paatos oli iskevää, mutta jotenkin väärässä paikassa.

    • Karhuherra kirjoitti:

      Hyvä huomio, jonka tein itsekin siinä vaiheessa, kun sivuja alkoi kasaantua peräkkäin. Harmittaa sikäli, että toisinkin olisi voinut olla. Teemaan ensimmäisten joukossa suunniteltu (olisi ollut enempi uutta aikaa kuin yksikään lopullisista jutuista) naisurheilijan henkilökuva siirtyi olosuhteiden pakosta tulevaisuuteen ja mamu-juttuun urheilijakainalo kuihtui aikataulupaineisiin, siinäkin kohtaa oli asia mielessä. Turhaa selittämistähän tämä on, mutta yritetään jatkossa päästä tiedostamisesta toteuttamiseen.
      Ja seuraavassa lehdessä on toivottavasti se ekasta peruuntunut henkkarijuttu, vähintään.

  2. BD kirjoitti:

    Aina voi tietysti valittaa jostain, mutta tähän kohtaan lienee syytä onnitella ensinnäkin rohkeasta lähdöstä mukaan vaikeaan bisnekseen ja toiseksi varsin onnistuneen oloisesta avauspläjäyksestä!

    Ok, nämä ”pesäpallovalmentaja George Steinbrenner”-virheet kantsii karsia, koska nämä sinänsä mitättömät fibat aiheuttaa säröjä uskottavuuteen. Jos Hesarissa lukee Sidney Crosbyn pelaavan rightin mailalla, niin so what, mutta sama virhe Jääkiekkolehdessä häiritsee.

    Onnittelut!

  3. Kari kirjoitti:

    Onnittelut ensimmäisestä numerosta. Ja ennekaikkea siitä, että hyppäsit varmaan yhteen riskialttiimmista busineksista Suomessa, median tekjäksi. Ilolla odotan jatkoa lehdestä, joka ainakin tekijöiden osalta voi varmaan täyttää niitä aukkoja, joita Suomessa on urheilumedian osalta.

    Tsemppiä, jatkamista jne..

    Meneekö liikesalaisuuden piiriin, jos vastaisit mitenkä aiotte saada tästä rahaa itsellenne? Lehdessä ei montaa mainosta ja vuosikerran hinta 24 euroa, josta Itella taitaa viedä melkein 35 prosenttia. Jos teitä alkaa ahdistamaan, niin älkää ainakaan täyttäkö lehteä mainoksilla. Jollei tekijöillä ole master plania tämän rahaksi muuttamiseksi, niin ilolla otan vastaan rakkaudesta lajiin tyyppisen aviisin.

    • Karhuherra kirjoitti:

      Ilmoituksia on jatkossa tarkoitus olla reilusti enemmän. Niiden varassajan tällainen lehti elää, tai on elämättä.

  4. Herra Byrokraatti kirjoitti:

    Lämpimät onnittelut! Toivottavasti Kuusnollaan ei päde klassinen sanonta ”eka demo oli paras, vaikka sekin liian kaupallinen”. Toisin sanoen, ylvästä lentoa kohti taivaan sineä, kaupallisuudelle kauniisti niiaten, jotta sydänverellä työtä tekevät saavat myös taloudellista korvausta.

    Vai meneekö se kuten Kulttuuripääkaupungin osalta, heti kun ollaan osa establishmentiä edes jonkun mielestä, niin kaikki uskottavuus menee? Pelataan rightin mailalla tai ei.

    Epäselvän sönkötyksen tarkoituksena on onnitella lämpimästi sekä kirjan, että lehden ilmestymisestä. Hyvää työtä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet