RSS Feed

KirjoittaminenVaatimustaso

17. marraskuuta, 2011

Kirjoituksia kellarista (UG-meininki).

Sieltä se tuli, virtuaalisen puun takaa, poikkarilla niskaan. Siinä samalla kun muina miehinä ja naisina keskusteltiin keski-ikäisen Facebook-ironian kaikin sävyin kotimaisen hiphopin nykymenosta.

”Eksää Mesikämmenkin oo jo vähän vanha noihin kuvioihin…?” Näin kuului täysin häpeilemätön kysymys.

No, olen tietysti, mutta onneksi työhuoneeni on puoliksi maan alla ja talo on päivisin tyhjillään. Todellista UG-meininkiä siis, kun vanha jäärä joraa yksin Thonoslonon ja muiden tahtiin. Keikoille ei kyllä kehtaa enää mennä kuin korkeintaan kameran kanssa. Vaikka ikähän on tietysti vain numero, tai jotain.

Vakavasti ottaen, olisi tyhmää olla kuuntelematta tämän ajan luovinta äidinkielen käyttöä. Siitäkin huolimatta, että iso osa kaikesta räpättämisestä on paksua kuraa – mutta niin on iso osa kirjoista, elokuvista ja kaikesta populaarikorkeakulttuurista. Lukuun ottamatta 1990-luvun alkupuolen kitararock-yhtyeitä.

Kieltä työkaluna käyttävälle puhelaulurunouskin voi olla korvaamaton inspiraation lähde, tai ainakin hyvä opas viime vuosituhannella hyviksi luultujen rajojen rikkomiseen. Sama pätee luonnollisesti muuhunkin luovuuteen.

Eräs kloppikollega totesi juuri äsken, ettei käy teatterissa, koska ei halua muiden tulkintojen sotkevan omaa mielikuvaansa tarinasta. Jätän häveliäisyyssyistä hänet nimeämättä, koska ajatus niin arrogantti, että se voi syntyä vain uhmakkaan nuoren miehen päässä. Minusta olisi kauheaa elää vain omien mielikuvieni tai joskus muinoin uniikeiksi luulemieni aatosten varassa.

Kirjoittajana voisin tappaa oppiakseni ex-maileri Juha Itkosen hetkittäin luoman kappaleesta toiseen huohottavan intensiteetin. Haluaisin kuvata asioita sanoilla niin kuin Manu Larcenet piirtää, ja kaipaan lauseisiini samanlaista outoa rytmiä kuin on Asan höpötyksessä. Kun nuo asiat alkavat olla rutiinia, alan kuunnella pelkästään Nat King Colea, kuten 7-vuotiaana isukin kanssa autossa.

Sitä odotellessa kuuntelen toistolla maailman parasta (just nyt) piisiä, annan huulten tapailla hysteeristä flow’ta aivan kuin pysyisin mukana. Ja samalla toivon, että joskus loisin jotain samanveroista. Minullakin on lista vaatimuksia (itselleni), mutta ei se ole ihan samaa tasoa kuin Williamsin Saulilla.


”I got another plan, one that requires me to stand, on the stage or in the street, don’t need no microphone or beat…”

Lyriikkaa: List of Demands (Reparations).


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • RT : Monet 612-osallistujat närkästyivät kun tapahtumaa kutsuttiin fasistiseksi, sillä hehän ovat vain "tavallisia ihmisiä".…
    • RT : Pitkän päivän päätteeksi on paikallaan kiittää sitkeästi iltaan asti jaksanutta fanikatsomoa. oli menestys sinise…
  • Arkisto
  • Aiheet