RSS Feed

HavaintojaYritetään edes

24. helmikuuta, 2012

Päivä jäi jo taakse, mutta ei jätä rauhaan. Kävin Helsingissä: tulin, näin ja melkein eksyin lähtiessäni – lähinnä omaa levottomuuttani luultavasti.

Kävin päivän kuluessa kaksi pitkää keskustelua suomalaisen median ja merkityksellisen journalismin tulevaisuudesta. Joutuisin tappamaan teidät kaikki, jos kertoisin nyt, mistä puhuttiin, joten joudutte toistaiseksi luottamaan sanaani asioiden painoarvosta. Olennaista ei sinänsä edes ole se, kuka tekee, ja mitä tekee, vaan se, että ylipäänsä tekee – ja miten tekee.

Yksinäiseksi käyneen horjumisen aiheuttaman epäröinnin jälkeen intensiiviset ja innostuneet ihmiset saivat minut taas vakuuttuneiksi siitä, että kriisissä olevaa (ja monella suunnalla yhä syvemmälle sukeltavaa) media-alaa ei pelasteta säästämällä, ei pelkäämällä, ei korjaamalla jotain vanhaa, jonka niin moni on jo todennut tarpeettomaksi.

Jos joku tällä alalla selviää kunniallisesti lähivuosista, kyseessä ovat varmasti ihmiset ja tahot, jotka uskaltavat katsoa ulos itse rakentamastaan ahtaasta laatikosta, jonka sisällä päätä on muka turvallista hautoa. Ne samat tyypit tekevät varmasti virheitä ja kokevat epäonnistumisia, koska he osaavat tähdätä jonnekin minne ei mitenkään voi vielä yltää.

Mutta sinne jonnekin on kurotettava. Ja vain sinne visionsa ja intohimonsa siivittäminä yltävät uskalikot luovat jotain, mitä kannattaa muistella vielä paria kvartaalia kaukaisemmassa tulevaisuudessa. Jonkin tällaisen junan kyytiin haluan aina vain uudestaan itsekin kiivetä.

Löydettyäni kotiin johdattavan tien hukutin moottorin jyrinän luukuttamalla luultavasti puolisen tuntia yhtä ja samaa laulua, muutamaa painavaa säettä toistellen.

”Once more to the boards
One more curtain call
Give the crowd everything they’re asking for and more
Always make them laugh
Try to make them cry
Always take the stage like it’s the last night of your life”

Hyvä ystäväni Frank kertoo Balthazarista, joka ei ole vain artisti vaan jotain enemmän: hän on viihdyttäjä. Niin moni muukin meistä voisi olla jotain tuollaista, luulisin.

Frank on siitä poikkeuksellinen mies, että hän tiputtelee suustaan elämisen ydinasioita huomattavan usein. Hänen uskontunnustuksensa on taltioitu pieneksi dokumentiksikin. Se on juuri niitä asioita, joita luultavasti kannattaa muistella vielä myöhemminkin.

Vaikka et uhraisi tähän 11 minuuttia elämästäsi, katsasta rainasta kahden minuutin kohdalta tuo ihmeellinen laulu Balthazarista.

”You feel like you’ve just heard something true, something undeniable. And something that can’t be taken back. That’s moment I love in music…”

…Mitä hetkeä sinä rakastat omassa intohimon kohteessasi?


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet