RSS Feed

Muu sporttiCase study: päähänlyönti

21. maaliskuuta, 2012

Tutkimusraportti: häkki-ihmisten elinolosuhteet 2010-luvun Suomessa.

Otsikkoa ei pidä käsittää väärin. En ole testannut lyömistä eikä täällä vallinnut hiljaisuus ole johtunut lyötäväksi joutumisesta. Elämä on vain vienyt eri suuntiin – välillä se on vienyt tunnit päivästä ja toisinaan sanat suusta.

Suurelta osin työnteon tapaiseen askarteluun liikenevä aika on menneinä viikkoina kulunut eräänlaisen kenttätutkimuksen parissa. Alkuvuodesta tuli julistettua, että elämme Suomessa vapaaottelun yleisemmän läpimurron aikaa. Ei ehkä ihan valtavirtaistumisesta vielä puhuta, mutta vähintäänkin selvän yleisen hyväksynnän kynnyksen ylittämisestä.

Siihen piti sitten perehtyä myös omaa toimenkuvaa laajentamalla, joten hyppäsin puhtaasta journalistin roolista toviksi pöydän toiselle puolelle. Kuluvan kevään merkittävin kotimainen päähänlyönti-iltama Cage 18 järjestettiin maaliskuun alussa Turun Logomossa, ja itse osallistuin kemuihin projektiluontoisesti tiedotustehtävissä.

Päämäärät olivat selkeät: henkilökohtainen oppiminen ja pääosin paikallisen näkyvyyden hankkiminen tapahtumalle. Kiinnostava vertailukohta löytyi, koska viime vuosina olen ollut juuri paikallisen median edustajana täkäläisiä vapaaottelumeininkejä ihmettelemässä. Ja aika usein on saanut kutakuinkin yksin ihmetellä.

Nyt toteutettiin parissa viikossa pienimuotoinen, mutta huolella suunniteltu blitzkrieg järjestävän tahon eli MMA Finlandin herrojen kanssa. Lopputulos oli hämmentävän hyvä, vaikka itse sanonkin.

Toki on todettava, että tiedottajan saappaisiin syrjähypätessäni olin otollisessa asemassa, kun lähes kaikki kontaktoitavat tahot olivat tuttuja kollegoita. Lähestyminen oli helppoa, mutta silti kohdennettu viestintä ja henkilökohtainen painost… räätälöidyt ideat menivät läpi hyvällä prosentilla.

Vähänkään isommassa kaupungissa tapahtumatiedottaminen muistuttaa usein sitä kuuluisaa jään myymistä inuiiteille – keskivertomedian toimitukseen voi paukkua peruspäivänä satoja erilaisia viestejä ja tiedotteita. Erottumiseen ei aina riitä edes poikkeuksellinen idea ja yllättävä toteutus.

Nyt kuitenkin tärppäsi. Kinkereitä edeltävän viikon aikana Cage oli Turun alueella esillä ainakin maakunnan valtalehdessä (taustalla isompi henkinen läpimurto koko väkivaltaurheilun suhteen), molemmissa isoissa kaupunkilehdissä, isosti molemmissa paikallisradioissa ja viimeisenä vielä Ylen radiotaajuudella.

Tapahtuma oli hieman poikkeuksellinen, tapahtumapaikka uudenlainen ja urheilijoista iso joukko oli turkulaisia. Nämä selittävät mielenkiintoa, mutta muutos on silti silmiin pistävä. Aiemmin vastaaviin tapahtumiin reagoi mainituista tiedotusvälineistä ennalta ehkä 1-2 (ja itse olin yleensä osallisena jonon ensimmäisessä mediassa).

Muutoksen siemen oli luultavasti sopivassa ajankohdassa. Alla oli alkuvuoden kansallisia mittasuhteita saanut kiinnostus Anton Kuivasen UFC-debyyttiä kohtaan. Cage menetti riveistään Antonin, mutta sai hyvitykseksi hedelmällistä maaperää.

Juttuja kollegoille tarjotessa ei tarvinnut kuunnella nihkeilyä eikä hakata päätä ennakkoluulojen kivimuuriin. Sen sijaan kohtasin jopa yllättävän avointa kiinnostusta ilmiötä kohtaan, ja jotkut olivat jopa oma-aloitteisesti liikenteessä asian ennakkouutisoinnin suhteen.

Henkilökohtaisena voittona kaiken kruunasi se, että tein itse tapahtumailtana Turun Sanomille uutisjutun kinkereistä – siis raportointiluonteisen jutun urheilusivulle, ilman ihmettelyn tarvetta, kuin mistä tahansa urheilulajista.

Läheltä on tietysti vaikeaa nähdä riittävällä perspektiivillä, mutta ajat tuntuvat muuttuneen jossain määrin. Asiaa puidessa ei tarvinnut runnoa väkisin, eikä vastata ummikkotason ihmettelyihin. Julkaistuissa jutuissakaan ei juurikaan edetty perinteisen ”verikekkerit”-huutelun linjoilla. Ja mikä tärkeintä, ottelijat pääsivät esille oikeutetussa roolissa, siis huippu-urheilijoina.

Henkilökohtainen oppimäärä oli melkoinen, nyt oli pelikirjassa vielä liikaa tyhjiä sivuja liikkeelle lähtiessä. Ennen kaikkea opettavaisinta oli nähdä huomattavan paljon lähempää urheilijoiden valmistautumista ja kulissikuvioita. Journalistisesti terveellinen etäisyys tietysti katoaa tällaisessa asetelmassa helposti (molemmilla puolilla pöytää ei pitkän päälle voi tässäkään touhussa istua), mutta kun on lajista ja skenestä vielä paljon opittavaa – verrattuna vaikka yli 30 vuoden lätkäopintoihin – toistaiseksi jäätiin kirkkaasti voiton puolelle.

Kenttätutkimuksen toinen vaihe syvensi tätä omakohtaista oppimista ja lajista sisältäpäin kumpuavaa näkökulmaa. Hyvän ystäväni Super-Tumpe Kivimäen kanssa askartelimme nimittäin samoihin aikoihin verkkosivu-uudistuksen maineikkaalle Finnfighters’ Gymille. Oli paitsi motivoivaa, myös ajatuksia kirkastavaa suunnitella kokonaan uusi nettisivukonsepti juuri tämän alan seuralle. Lopputulos tyydyttää ainakin meikää.

Seura- ja paikallistason jälkeen tutkimusprojekti uhkaa seuraavassa vaiheessa siirtyä kansallisen tason perkaamiseen. Mutta siitä lisää ehkä lähiaikoina. Välituloksena toteamme, että alkuperäinen tutkimushypoteesi vapaaottelun läpimurrosta elää ja voi hyvin.

Niin, Cage 18 tuli ja meni. Iltama oli ohjelmaan liittyvistä vastoinkäymisistä huolimatta varsin onnistunut nykyaikainen viihdetapahtuma, uskoisin runsaslukuisen yleisönkin poistuneen paikalta tyytyväisenä. Homma näytti omin silmin kutakuinkin tältä, katso kuvat!.

Aiempia karhunpalveluksia aiheesta:
Läpilyönnin aika (8.2.2012)
Täältä tullaan maailma (11.10.2011)


1 kommentti »

  1. […] väkivaltaurheilun läpimurrosta ja aikojen muutoksesta voi katsastaa karhunpalveluksena: Case study: päähänlyönti. “Läheltä on tietysti vaikeaa nähdä riittävällä perspektiivillä, mutta ajat tuntuvat […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • RT : Monet 612-osallistujat närkästyivät kun tapahtumaa kutsuttiin fasistiseksi, sillä hehän ovat vain "tavallisia ihmisiä".…
    • RT : Pitkän päivän päätteeksi on paikallaan kiittää sitkeästi iltaan asti jaksanutta fanikatsomoa. oli menestys sinise…
  • Arkisto
  • Aiheet