RSS Feed

KirjoittaminenHämmentävää heittäytymistä

27. marraskuuta, 2012

Mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi? Tai sarjabloggaaja. Sikäli kun vielä muistan, olen vuosien mittaan toistaiseksi kirjoittanut, nämä palvelukset mukaan lukien, noin neljään blogiin (yhtä kolmessa eri osoitteessa). Ja kuten sanonta kuuluu, ei neljättä ilman viidettä – muistelen sarjabloggaajakollegani Riston sanoneen joskus noin.

Uudenlainen ammatillinen intoilu ja perehtyminen kamppailulajeihin on poikinut rohkaisevasti monenmoista tilaisuutta. Niinpä olen viime viikot istuskellut entistä itsetietoisemmin kehien äärellä Puolueettomassa kulmassa. Tuorein blogiviritys on urani kärkipäätä jo nyt, koska se on aidosti jotain uutta, innostaa tekijäänsä valtavasti ja naputtelemisesta jopa maksetaan kohtuullisesti.

Viime viikot ovat olleet niin kiireistä rästitöiden kasaan juoksemista, että blogi on siinä sivussa lähtenyt käyntiin sillä kuuluisalla ”omalla painollaan”. Se on sinänsä hyvä asia, koska ensimmäisiä pläjäyksiä ei ole tullut mietittyä liiaksi. Toisenlaisessa tilanteessa pähkäilemisen kynnys olisi kenties noussut turhan korkeaksi uudelle (toivottavasti) yleisölle kirjoittaessa.

Nyt on kymmenkunta raapustusta kasassa ja ajatus alkaa hiljalleen jäsentyä. Sekin on suotava asia, tällä kertaa aivoitusten kirkastuminen on lähtenyt suoraan ytimestä, kertomisen arvoisista tarinoista. Jos kysytte muutaman viikon päästä, kerron varmasti jo jotain tyylikästä konseptista, tekijän ja julkaisun brändäämisestä ja syvästä kokonaisnäkemyksestä. Sitä ennen olisi kiva saada lukijapalautetta.

Viime viikolla tajusin yhtä pitkään työstämääni FightSport-juttua viimeistellessäni, että ensimmäistä kertaa on näppiksellä hahmottuu sävyltään varsin vahvasti analyyttinen asiantuntijajuttu vapaaottelun saralta. En tosin tiedä, välittyykö se tekstissä, mutta ainakin esitän kirjoittajana tietoisesti sellaista roolia.

Joka tapauksessa se on ainakin virkistävää. Vaikka oma kirjoittamisen tyyli pysyy samansuuntaisena lajista toiseen siirryttäessä, yleisöt ovat kuitenkin erilaisia ja erityyppisiin asioihin tottuneita. Se pitää huomioida, ja tarjoilla nyt lukevalle kamppailukansalle toisenlaisia näkökulmia kuin tavanomaisessa sporttijournalistin työssä.

MMA-fanit ovat usein vielä valistuneempia kuin vaikkapa kotimaiset lätkäfanit, keskimäärin aiheelle omistautuminen ja omakohtainen lajituntemus ovat eri tasolla. Silloin keskivertomediallemme tyypillinen kevyt bluffi ja asiantuntijuuden huoleton esittäminen ei mene läpi. Se vaikuttaa kirjoittamiseenkin, hyvällä tavalla.

Toisaalta olen aistivinani sellaista, että vapaaottelun ystävät, ja etenkin urheilijat skenessä, ovat vielä tottumattomia näkemään ja lukemaan lajia koskevaa tarinointia. Lievän vieraskoreuden keskellä tuntee välillä itsensä kirjallisesti uudestisyntyneeksi. Ja hämmentyneeksi, ei ole meillä valtalajien parissa tapana tällainen.

Parikin kollegaa on ihmetellyt, miten olen pystynyt toimittajana ”uusiutumaan” tai uusimaan työni kirjoa – en tosin ole sellaiseen erityisen tietoisesti pyrkinyt. Samalla nämä toiset kirjoitustyöläiset ovat ehkä varovasti toivoneet pystyvänsä samaan.

Go for it, ei siihen vaadita kuin muutama vuosi aikaa ja intohimoa. Maailma muuttuu, media muuttuu, urheilu muuttuu – Go boldly for it… go where no man has gone before, tai jotain.

Etsikää inspiraatiota vaikkapa Puolueettomasta kulmasta.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
    • RT : Monet 612-osallistujat närkästyivät kun tapahtumaa kutsuttiin fasistiseksi, sillä hehän ovat vain "tavallisia ihmisiä".…
    • RT : Pitkän päivän päätteeksi on paikallaan kiittää sitkeästi iltaan asti jaksanutta fanikatsomoa. oli menestys sinise…
  • Arkisto
  • Aiheet