RSS Feed

KulttuuriValintatalon tuolla puolen

11. kesäkuuta, 2013

KINNUNEN

En liiku oikeissa piireissä, mutta voin silti kehuskella tuntevani suositun runoilijan, siinä on jotain taikaa vielä 2000-luvullakin. Tapani lienee kutakuinkin niin suosittu kuin elävä runoilija voi Suomessa olla: olen kuullut muidenkin kuin hänen itsensä puhuvan miehestä, hän esiintyy maksavalle yleisölle ja hänen teoksensa on vedetty pois myynnistä kristillisestä kirjakaupasta.

Rehellisyyden nimissä emme ehkä ole Tapanin kanssa ihan etunimituttuja, mutta kunnon suomalaismiesten tavoin sukunimituttuja. Se on Kinnune vaa puolituttujen kesken. Siksi tuntui melkein juhlalliselta lainata hänen uusi teoksensa kirjastosta – melkein teki mieli suorittaa lainaustoimenpide automaatin sijaan hieman tärkeillen tiskillä asioiden.

Nide on ohut, mutta valtavan sympaattinen, eikä vähiten siksi, että Kinnune on itse signeerannut sen, piirtänyt kuvansakin. Se on ymmärrettävää, koska runoilija on myös kirjastonsetä. Itsekin signeeraisin mieluusti kaikki kirjastoissa olevat teokseni.

Meikä ja Kinnune, we go a long way back, tavallaan. Olen toimittaja, joka on tehnyt myös kulttuuripuolen juttuja, olen siis seurannut jo vuosia Kinnusen uraa. Se on kiinnostanut urheilutoimittajaakin, koska Kinnune on kaupungin tunnetuimpia futisfaneja. Vielä tunnetumpi hän on siitä, että tykkää esiintyä sukkahousut päässä. En osaa arvioida, onko se taiteellisesti merkittävää.

Runoilija on myös turvallisuusriski. Häneltä on evätty pääsy kannattamansa jalkapalloseuran kotiotteluun, ilmeisesti kielenkäytön vuoksi. Siitä olisi saanut hyvän jutun iltapäivälehteen, mutta iltapäivälehti ei taida enää olla kiinnostunut jutuistani, joten tyydyin kommentoimaan asiaa mukahauskasti Facebookissa.

Tiemme ristesivät konkreettisesti pari vuotta sitten, kun tilasin turkulaisen jalkapallopomon tasavuosijuhlan kunniaksi Kinnuselta onnittelurunon lehteen. En tiedä, pitääkö runoilija sitä uransa huippuhetkenä, mutta se oli luultavasti innovatiivisin ja esteettisin urheilusivu, jota olen yhteenkään lehteen tuottanut. Vieläkin ihmettelen, miksi vastaavaa ei tehdä enemmän.

Kinnusen uraan on mahtunut vastoinkäymisiäkin. Sellaiseksi lasken sen, että hänen uransa urheilulehtirunoilijana jäi kovin lyhyeksi. Päätoimitellessani erästä nopeasti edesmennyttä urheilujulkaisua pyysin ensimmäisten joukossa Kinnusta vakituisen palstan isännäksi. Urheilukansa ansaitsi jotain uutta.

Niitä runoja ehdittiin julkaista kaksi, mutta pidin huolta, että kolmannestakin runoilijan lähettämästä maksettiin, koska se oli hyvä. Nyt lämmitti mieltä lukea niitä säkeitä Kinnusen uudesta teoksesta. Kyllä Lauri Mononen ja belgialaiset futisfanit ansaitsevat runonsa.

Niin, Kinnuselta on tosiaan uudehko kokoelma. Sen nimi on Haitin runot (Savukeidas 2013). Kansi on hieman pelottava, mutta sisällöstä pidin. Sitä on vaikeaa selittää, vaikka sisällössä itsessään ei ole mitään järin vaikeaa.

Jos pidät nykyrunoutta vaikeana, olet ehkä yrittänyt lukea CMX:n pop-nerouden innoittamana A.W. Yrjänän runoteoksia (minäkin yritin). Kinnunen on toista maata, hän asuu läheisen Valintatalon takana kerrostalossa, hänen säkeensä kumpuavat siitä maailmasta. Siitä ja 1970-luvun haalistuneista väreistä, punkista tai osa-aikarunoilijan maltillisesta dekadenssista.

Pinnallisesti katsoen Kinnune kirjoittaa runoja, joihin moni meistä kykenisi. Hän kirjoittaa itsestään, juopottelusta ja arkisista huomioista. Siitä voisi monella olla sanottavaa. Mutta veikkaan, että siitä tulisi vaikeaa runoutta, jos moni meistä yrittäisi.

Itse pidän hyvänä populaarikulttuurina sellaista, josta löydän jonkinlaisia yhtymäkohtia omaan taaperrukseeni. Kinnune kirjoittaa Advertsista (hyvä pändi), Valintatalon bussipysäkistä (olen käyttänyt), Furuholmin Timosta (porilaisuudestaan huolimatta hyvä jalkapallisti) ja Paavo Nurmen haudasta, jonka naapurissa on lapseni hautakivi.

Kinnusen runot alkavat jostain, mutta eivät välttämättä päädy minnekään erityisen kauas. Runoilija ei väkisin pusertamalla edes yritä moista, suurta on se, kun osaa nähdä jotain huomionarvoista pienessä.

Haitin runojen tutun oloinen kertoja on kuin peili: ei, en pidä itseäni Nummenpakan Bukowskina, mutta minäkin olen itsekäs, nostalginen ja toisinaan tyhjyyksiä jaaritteleva. Jalkapallotermein kertojan pallokosketus on väkivaltainen, mutta hän osuu kärkkärillä maaliin keskimääräistä Veikkausliiga-pelaajaa useammin. Itsekin kuvittelen osuvani toisinaan maaliin näppäimistöä hivellessäni.

En käske ostamaan Haitin runoja, koska kirjastosta lainaaminenkin on hyvä teko. Itse ehkä hankin niteen, ja jos tilaisuus aukeaa, pyydän siihen omistuskirjoituksen.

Jos haluat tietää, miltä Kinnusen lyriikkaa kuulostaa lausuttuna, siitä on tehty hieno kolmen minuutin runoelokuva Viikate. Sen on ohjannut Joona Haarala – hänkin on kova Inter-fani.

Tajusin juuri, että tunnen myös elokuvaohjaajan, olen ehkä sittenkin oikeissa piireissä.


5 kommenttia »

  1. R kirjoitti:

    Ihan hyvä, mutta tietysti ensimmäinen Kate oli paras. Kaikki V-Katteen jälkeen on ollut saman toistoa.

  2. Kinnusen suurin händikäppi on uskottavuudet puute (Inter-faniuden ohella). Kaveri kirjoittaa auktoriteettiroolilla asioista, joista ei juuri mitään tiedä. Kyseessähän on keskiluokkainen vähäpoika Joensuusta, jolla ei ole ”dekandenssista” muuta kuin kirjoista opittua tietoa hallussaan. Ei hän ole koskaan oikeasti sekoittanut päätään (tai pilannut elämiä, omaansa tai muiden) pimperolla tahi päihteillä. Ehkä juuri siksi hän romantisoi naiivisti aihetta. Ei jatkoon.

  3. Tapani Kinnunen kirjoitti:

    Laineen Jakken haamulle,

    erinomaista, erinomaista!

    Tuletko tekeillä olevaan elämäkertateokseen kertomaan, mitä helvettiä mulle tapahtui esim. 1980-luvulla? En itse muista siitä juuri mitään, no, ehkä jonkun Mechelininkadun Töölöstä.

    Asiantuntijoita ei koskaan ole liikaa, yhteystietoni saat varmasti tämän blogin pitäjältä.

    Lisää faktoja otetaan vastaan, myös Laineen Jakken haamulta.

    Mukavaa kesää,

    Tapani Kinnunen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet