RSS Feed

Muu sporttiTaantumatorstai: Tuotteistettu Painajainen (Kuusnolla #2, 11/2011)

5. maaliskuuta, 2015

HELENIUS004

Robert Helenius etenee vakaasti kohti päämääräänsä. Nyt jokainen vastustajan tyrmäys on kuin laittaisi rahaa pankkiin – melko kirjaimellisesti.

Kukapa olisi uskonut, että siinä voi olla tuleva kaikkien aikojen tunnetuin suomalaisurheilija. Kun maltillisen kokoiset otsikot kesällä 2006 kertoivat Robert Heleniuksen saavuttaneen amatöörien EM-kisoissa hopeaa, kukaan tuskin ajatteli niin.

Siitä on aikaa runsaat viisi vuotta, mutta etäisyys tuntuu valovuodelta Heleniuksen tilannetta katsoessa.

Helenius on nyrkkeillyt ammattilaisena vajaat neljä vuotta ja nyt hän on parin askeleen, tai muutaman ratkaisevan iskun, päässä siitä, että hänestä todellakin tulee Paavo Nurmea ja Mika Häkkistäkin tunnetumpi urheilunimi maailmalla.

Raskaansarjaan nyrkkeilytähdet ovat viime vuosien inflaatiosta huolimatta urheilumaailman globaaleja nimiä. Ja pian Robert Heleniuksen nimi on kuin lupa painaa rahaa – ja kun ”Robbe” painaa kehässä vastustajan valot sammuksiin, euroja sataa omaankin laariin.

Uniikki viikinki
Vielä pari vuotta sitten Helenius ei ollut suuri nimi edes suomalaisen urheilun kartalla, epäilijöitäkin riitti. Tällä hetkellä hillityn rauhallista porvoolaispoikaa rummutetaan kuitenkin maailmalla nimellä The Nordic Nightmare. ”Pohjolan painajaisella” on vasempaan käteensä tatuoituna Thorin vasara merkkinä siitä, että täältä pesee. Ei aivan perisuomalaista urheilumeininkiä.

– Se oli meidän PR-äijä, joka näki mut ensimmäisen kerran ja oli sitä mieltä, että näytän Pohjolan viikingiltä, oli vissiin taas partakin ajamatta. Aluksi se tuntui naurettavalta, mutta siihen on tottunut. Ei se mua kauheasti kiinnosta, mutta tuntuu jo hyvältä kuulla, kun se kuulutetaan, Helenius kertaa.

On helppoa kuvitella, että Helenius suhtautui markkinamiehen oivallukseen ensi alkuun lievän kiusaantuneesti. Lempinimi ja tyly promootiokuvasto luovat melkoisen kontrastin, kun nenän edessä pöydän takana höpöttelee leppoisa suomenruotsalainen jätti. Hattu syvällä päässä istuva mies on helpompi kuvitella pienen kalastajapaatin kuin viikinkialuksen kyytiin.

Tähän on tultu, Robert Helenius on tuote. Ristiriidasta huolimatta hän ymmärtää roolinsa nyrkkeilysirkuksessa.

– Se kaikki show, se on aina ennen tai jälkeen ottelun. Mä en ehkä ole tarpeeksi show-mies, pitäisi varmaan olla, mutta yritän olla oma itseni, Helenius myöntää katsellen tyhjää areenaa, jossa muutaman viikon kuluttua lähes 15 000 ihmistä huutaa hänen nimeään kotikehän sankarina.

Joulukuun kolmantena Helenius nousee kehään Helsingissä, hän alkaa olla Euroopan suurimpiin nyrkkeilytalleihin kuuluvan saksalaisen Sauerlandin merkittävimpiä suojatteja. Sauerlandille suomalaisottelija on ollut iso investointi, mutta nyt hän tuottaa jo rahaa taloon. Ja raha on usein tärkeintä tässä leikissä.

– Olen tietysti tyytyväinen. Tämä on meille bisnestä ja tähän tilanteeseen olemme tähdänneet. Robert on osoittanut, etten turhaan kiinnostunut nähdessäni hänet ensimmäisen kerran, tuumaa Heleniuksen ”löytäjä”, Sauerlandin urheilujohtaja Hagen Doering.

– Vaikka Robert on pohjoismaalainen, hän alkaa olla suosittu Saksassakin ja voi nousta suureksi nimeksi. Hän on erilainen kuin esimerkiksi venäläisottelijamme, hän on uniikki, Doering kehaisee.

Nauraen pankkiin?
Nyrkkeilyn maailmassa taloudellisen skaalan laajuus on absurdi. Suomen kaltaisessa lajin kehitysmaassa amatööriottelijat sinnittelevät useimmiten oman onnensa nojassa ja ammattilaisotteluiltojakin järjestetään muutamalla tuhannella eurolla. Paidattoman ottelijan uran alkumetreillä on turha haaveilla mainitsemisen arvoisesta vaivanpalkasta.

Toisessa ääripäässä ovat isoimmat kansainväliset tähdet ja heidän ympärilleen rakennettu show. Pohjois-Amerikassa puhutaan tällöin kymmenistä miljoonista dollareista per ilta, oli kyse sitten järjestäjien nettoamasta rahasta tai ottelijoiden palkkioista.

Helenius arvioi itse lähentelevänsä skaalan keskiväliä, summista puhumatta. Kuudentoista ammattilaisvoiton sarja ilman tappioita on vienyt hänet tilanteeseen, jossa jokainen voitto nostaa hänet uudelle askelmalle myös taloudellisesti. Doering ja kumppanit maksavat mukisematta suosikkipainajaiselleen.

– Hän tuo meille rahaa ja tienaa jo itsekin. Tämän pitää olla hyödyllistä molemmille osapuolille. Se ei riitä pitkään, että pelkkä promoottori on tyytyväinen, Doering järkeilee.

Urheilija itse ei voi liiaksi keskittyä pankkitilin saldoihin.

– Ei sitä voi miettiä, kun kaikki voi olla huomenna loppu. Tai tietysti se mielessä on ja haluan turvata tulevaisuuttakin, ei se kuitenkaan päällimmäisenä ajatuksena ole, Helenius pohtii.

Sauerlandille Helenius on tuote puhtaasti nyrkkeilijänä, mutta tuotteistamista on ajateltava myös itse. Esimerkiksi puoliso Sandran suunnittelema t-paitamallisto ja muut fanituotteet tuovat oman lisänsä urasuunnitteluun. Heleniuksen mukaan kotona pyöriikin perheyritys.

Termin voi toki ymmärtää niinkin, että perheyrityksessä lähes kaikki ratkaisut tehdään Robertin uran ehdoilla. Palkkiot voivat olla kovia, mutta niin on niiden inhimillinen verokin. Isä on kovin harvoin seuraamassa pienten lastensa varttumista.

– Kyllä ne uhraukset painavat paljon. Skidit ovat pieniä ja on pitkiä jaksoja, etten näe heitä ollenkaan. Olin tässä aiemmin viisi viikkoa putkeen pois, sitten neljä viikkoa, nyt ennen matsia tulee yhteensä kuuden viikon pätkä, laskeskelee kuukautta ennen joulukuun ottelua harjoitusleirille vetäytynyt ottelija.

– Kyllä sitä on käyty läpi. Uskon, että mä kärsin meistä eniten siitä.

HELENIUS008

Kirkas ydin
Olennaista ei silti pidä unohtaa. On turhaa luulla, että Heleniuksen urassa olisi kyse pelkästään bisnesmiesten markkinointileikistä, vaikka nyrkkeilyssä urheilun ja viihteen raja toisinaan hämärtyykin.

Nordic Nightmare on hyvä tuote vain, koska Robert Helenius on tehnyt työnsä hyvin, lihaansa säästämättä, laadusta tinkimättä. Helenius on päämäärätietoisesti tähdännyt maailman huipulle siitä lähtien, kun hän pesueineen muutti Berliiniin unelmaa tavoittelemaan.

– Ilman sellaista selvää tavoitetta olisi ollut turha tulla tänne leikkimään. Sen tiedosti jo etukäteen, että on pakko kehittyä, jos meinaa 12 erää jaksaa otella.

Ennen ammattilaiseksi ryhtymistään Helenius työskenteli kotikonnuilla nuoriso-ohjaajana ja harjoitteli sen työn ehdoilla. Muutos uudessa ammatissa oli raju. Parimetrisen ja yli 110-kiloisen kolossin ruhosta ryhdyttiin kaivamaan esiin huippu-urheilijaa sellaisilla tehoilla, ettei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään.

– Alussa oli rankkaa, kun en ollut samalla tavalla treenannut. Olin aiemmin vähän laiskakin, kun jouduin töissä käymään. Alku otti koville etenkin psyyken kannalta. Kuntoa ja fysiikkaa rakennetaan edelleen, mutta sen enää ei illalla kämpille tullessa tarvitse vaan maata levynä, Helenius hymähtää.

Heleniuksen kehityksestä on pitänyt huolta kovaluinen konkari, entinen Itä-Saksan nyrkkeilymaajoukkueen valmentaja Ulli Wegner. 69-vuotias teräsvaari piiskaa suojattiaan eteenpäin armotta, ja tulosta tulee. Sen on parin viime vuoden aikana nähnyt Heleniuksen koko olemuksesta.

27-vuotiaana Helenius on raskaansarjan ottelijana vielä nuori, parhaat vuoden ovat terveyden salliessa vasta edessä. Fyysisen kunnon huipputasoa hilataan jatkuvasti uudelle tasolle, siinä prosessissa Helenius luottaa täysin Wegneriin, jota hän kehuu vuolaasti. Hyvät olosuhteet, tasokkaat harjoittelukumppanit ja vaativa valmentaja – siinä on suurten voittojen resepti.

– Nyrkkeilijä ei ikinä ole valmis, jos vain treenaa kovaa ja tekee oikeita asioita. Jos kehitys loppuu, se on enemmän motivaatio-ongelmaa tai vastaavaa, Helenius linjaa.

– Itseluottamustakin tulee lisää, kun tekee duunia ja treenaa maailmanmestarien kanssa. Se on mielestäni enemmän harjoittelu, joka tuottaa itseluottamusta.

Tiekartta huipulle
Tärkein osa Heleniuksen ympärillä pyörivää myllyä on tarkkaan laskelmoitu suunnitelma, jolla hänen uraansa rakennetaan. Urheilijalla on päämäärä, unelma maailmanmestaruudesta, mutta Helenius ei itse vaikuta siihen, mitä reittiä mahdolliseen titteliotteluun edetään.

Sen vallan hän on luovuttanut täysin Sauerlandille.

– En itse asiassa halua siihen vaikuttaa, koska he tekevät niin hyvää duunia. Se on parempi, etten minä puutu asiaan, teen vain oman hommani, Helenius perustelee.

Ammattilaisnyrkkeilyn bisneslogiikka toimii niin, että taustavoimat miettivät siirtoja jatkuvasti maksimoiden saavutettavia hyötyjä suhteessa otettaviin riskeihin. Siksi Helenius on kohdannut – ja takonut kanveesiin – entisiä mestareita, jotka eivät enää ole parhaiden päiviensä vedossa.

Tällaiset voitot tuovat ottelijalle nimeä, vaikka eivät aina parhaita mahdollisia mittareita olisikaan. Toki kehityskulku on myös urheilullisesti looginen, vastus kovenee askel askeleelta. Sekin palvelee isoa päämäärää: Heleniuksesta leivotaan paitsi maailmanmestarin haastajaa, myös tv-tähteä Sauerlandin tärkeimmän kumppanin ARD-kanavan lauantai-illan nyrkkikinkereihin.

Niin, se maailmanmestari. Yleisin puheenaihe Heleniuksen kohdalla on nykyisin Vladimir Klitshko, ”supermestariksi” julistettu raskaansarjan nyrkkeilyn valtias. Porvoon poika on noussut kohinalla haastajalistan kärkikahinoihin ja julkinen nokittelu leirien välillä on jo alkanut. Kohtaaminen on vääjäämätön, jos Helenius selvittää vielä urapolkunsa pari seuraavaa etappia voitokkaasti.

– Meidän lopullinen tavoitteemme on ottaa mestaruusvyö Klitshkolta, Robert etenee kohti sitä askel kerrallaan, Doering tuumaa.

Käytännössä Sauerlandilla odotellaan maltilla sitä, että laskelmoinnistaan ja bisnesvainustaan tunnettu Klitshko on sääntöjen mukaan pakotettu puolustamaan jotain hallitsemistaan MM-titteleistä ykköshaastajaansa vastaan. Sen aika on viimeistään alkuvuodesta 2013 ja silloin Heleniuksen on oltava listan kärkinimenä.

– Tilanne on meille hyvä, Robert on vielä nuori ottelija ja tarvitsee lisää kokemusta. Hän ei ole vielä otellut kenenkään kanssa yhdeksää erää pidempään, Doering muistuttaa.

Valmis saman tien
Vladimir ja Vitali Klitshkon valtakauden haluavat päättää kaikki veljesten oman leirin ulkopuolella, mutta Sauerlandille porkkanaa riittää muutenkin. Tällaista titteliottelua neuvoteltaessa nähdään huutokauppa, jonka voittaja lyö tiskiin kymmenen miljoonan euron tienoilla pyörivän tarjouksen.

Tästä ottelupalkkiosta voiton vienyt mestari kuittaa 75 prosenttia. Luonnollisesti järjestävän tahon kassakone kilisee vastaavaa tahtia. Kumman tahansa Klitshkon kohtaaminen on haaste, jollaista Helenius ei vielä urallaan ole kohdannut. Hän ei enää pidä sen kynnyksen yli astumista turhan isona asiana.

– En tiedä, kuinka kova se hyppäys voi enää olla, kun olen kolme maailmanmestaria voittanut. Ei enää tule sellaisia harppauksia, mitä aiemmin olen ottanut.

Kaiken markkinahumun ja laskelmoinnin jälkeen päästään urheilun ytimeen. Helenius on valmis vastaamaan huutoon kovimmassa mahdollisessa paikassa.

– Olen valmis saman tien, kun ilmoitetaan, että on sen vuoro. En rupea niitä kiertelemään, Helenius täräyttää.

Kamppailu-urheilun ytimessä ollaan siinäkin, että kaiken taustalla vaanii systeemin armottomuus. Vaikka Helenius ei ole hävinnyt vuosiin, yksi takaisku toisi roimasti takapakkia. Tappio pyyhkisi pois edellisten urotekojen vaikutuksen, ja ennen kaikkea sen henkinen vaikutus olisi karu.

Kuusnolla_kansi_marraskuu2011– Jos tappio tulee, onhan se kova isku. Uraa pitää siinä tapauksessa rakentaa taas vuoden verran uudestaan. Ja on se iso asia psyykelle, monta askelta joutuu taaksepäin, Helenius myöntää.

Kun avustajat kuulutetaan pois kehän nurkasta, jokainen ottelija tietää olevansa oman onnensa nojassa. Tappion musertava taakka voi olla fyysisiä kolhujakin tylympi. Helenius tiedostaa sen, mutta ei anna ajatukselle sijaa.

– Ei sitä saa ajatella, voitto pitää olla aina mielessä. Pitää tietää olevansa paras, kun menee kehään.

Artikkeli on kirjoitettu marraskuussa 2011. Julkaistu 6–0 -lehden numerossa 2.


Ei kommentin kommenttia »

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

  • Twitterin laulamaa
  • Arkisto
  • Aiheet