Olen viime aikoina matkannut ihanissa paikoissa, joissa on tapahtunut kamalia asioita.
Käynyt Berliinissä, Lontoossa, Tukholmassa ja Manchesterissa.
Väistämättä miettinyt ohimennen omaa turvallisuutta, asian nopeasti sivuuttaen.
Kotona ei ole tarvinnut sitä miettiä, Mun Turku ei ole sellainen paikka.
Nyt epäilen itseäni ensimmäistä kertaa.
Mun Turku on sopivan pieni paikka, henkisesti iso, mutta fyysisesti syrjässä maailman tyrskyistä.
Se on vikoineenkin täydellinen paikka. Kaunis jopa synkkänä alkusyksyn iltana, jonka sade maalaa harmaaksi.
Nyt se sade pesee yön pimeydessä verta pois katukivetyksestä.
Mun Turku on se lintukoto, jossa lapset voivat häärätä naapurustossa keskenään ilman jatkuvaa vahtimista.
Meille kulmakunnan arjen suurin huoli on ärsyttävän pitkäksi venynyt tietyö.
Meillä on niitä ensimmäisen maailman ongelmia.
On muitakin ongelmia, mutta ei ylivoimaisia, koska tämä on Turku.
Mun Turku on sellainen paikka, että me järkytymme, kun meillekin tapahtuu pahoja asioita.
Täällä ihmiset eivät ole turtuneita maailman pahuuteen, se järisyttää.
Meille lähimmäisten turvallisuuden puolesta pelkääminen ei ole arkea.
Siksi se sattuu.
Mutta meille raivo, aseistautuminen tai muurien pystyttäminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto.
Mun Turku haluaa olla sivistynyt jatkossakin.
Tällaisena iltana haluamme käpertyä sisäänpäin tärisemään. Haluamme luvan olla vähän naiiveja, hetken verran.
Mun Turussa pidetään tärkeänä, että ollaan ihmisiksi. Äiti opetti.
Ja, että ollaan ihmisiä – myös tällaisena hetkenä.
Mun Turku on silti sellainen, että meillä ei (pelkästään) katsota sivusta.
Meillä on tapana ostaa torilla perunoita ja juoda kahvetta, ei murhata ihmisiä.
Jos teet jälkimmäistä, mun Turku tarttuu lähimpään irtaimistoon ja puolustaa lähiympäristöään ihonväriin katsomatta.
Häätää pahan pois.
Mun Turku voi olla puolillaan tolkun ihmisiä ja öyhöttäjiä, mutta uuden aamun valjetessa meillä muistetaan heidät, jotka ajoivat pahuuden pakoon.
Mun Turku päätti jo perjantai-iltana, että lauantaina haetaan torilta perunoita.
Mun Turku on lopulta järkähtämätön. Meillä ei aiota pelätä, mutta ei siitä tarvitse tehdä numeroa.
Fuck You, We Are Turku, meillä sanotaan.
