RSS Feed

Kirjoituksia aiheesta ‘Muu sportti’

Lätkäfriikin maailmankuva olisi turhan kapea, ellei välillä saisi toohottaa muustakin urheilusta. Arkisessa aherruksessa parhaita hetkiä ovat oivallukset uusein lajien, ihmisten ja näkökulmien parissa. Silloin sitä syntyy tännekin sanottavaa.

  1. Muu sporttiYlilyöntejä

    marraskuu 10, 2016 by Karhuherra

    blogi

    Ylivoimaisesti innostavinta omissa duuneissa viime aikoina: hallitut Ylilyönnit.

    Kaikenlaisessa vähänkään luovan sorttisessa työssä uusiutuminen ja uusien ideoiden, työtapojen tai -ympäristöjen kokeileminen on pitkän päälle elinehto. Ainakin minulle, urautuminen samojen vanhojen asioiden junnaamiseen kammoksuttaa.

    Siksi #TeamUnibet on meikälle ihanteellinen konteksti itsensä toteuttamiselle. On resursseja ja ennen kaikkea halua kokeilla uutta – tavoitteena luoda niin laadukasta sisältöä, että sitoutamme yleisön kiinnostavuudelle.

    Ikuisena uuden etsijänä näitä ideoita putkahtelee työpöydälle tasaisesti, näistä tuoreimpia on Ylilyönti. Ystävän kanssa syntynyt visio siitä, että suomalainen kamppailu-urheiluyleisö ansaitsee laadukasta asiapuhetta laadukkaalla toteutuksella. Tietysti sitä päästiin kokeilemaan, nyt olemme Jaakko Dahlbackan kanssa muutaman jakson jo toohottaneet.

    Tavallaan meikän ja Jaakon jokaviikkoiset puhelinpuimiset on nyt siirretty muidenkin kuultavaksi. Toivottavasti kelpaa.

    Alla tuoreimpana puhetta tämän viikon kuumasta puheenaiheesta, UFC:n paluusta New Yorkiin. UFC 205 puhuttaa nyt kaikkialla.

    Ylilyönti #3 – UFC 205

    Ylilyönti #1 – EuroFC Espoo

    Osa jaksoista tehdään pelkästään podcast-versioina. Kaikki Ylilyönnit voit kuunnella Soundcloudissa. Samalla saat kivasti kuunteluun Koikkiksen NFL-aiheisen Greenzonen.


  2. Muu sporttiTaantumatorstai: Tuotteistettu Painajainen (Kuusnolla #2, 11/2011)

    maaliskuu 5, 2015 by Karhuherra

    HELENIUS004

    Robert Helenius etenee vakaasti kohti päämääräänsä. Nyt jokainen vastustajan tyrmäys on kuin laittaisi rahaa pankkiin – melko kirjaimellisesti.

    Kukapa olisi uskonut, että siinä voi olla tuleva kaikkien aikojen tunnetuin suomalaisurheilija. Kun maltillisen kokoiset otsikot kesällä 2006 kertoivat Robert Heleniuksen saavuttaneen amatöörien EM-kisoissa hopeaa, kukaan tuskin ajatteli niin.

    Siitä on aikaa runsaat viisi vuotta, mutta etäisyys tuntuu valovuodelta Heleniuksen tilannetta katsoessa.

    Helenius on nyrkkeillyt ammattilaisena vajaat neljä vuotta ja nyt hän on parin askeleen, tai muutaman ratkaisevan iskun, päässä siitä, että hänestä todellakin tulee Paavo Nurmea ja Mika Häkkistäkin tunnetumpi urheilunimi maailmalla.

    Raskaansarjaan nyrkkeilytähdet ovat viime vuosien inflaatiosta huolimatta urheilumaailman globaaleja nimiä. Ja pian Robert Heleniuksen nimi on kuin lupa painaa rahaa – ja kun ”Robbe” painaa kehässä vastustajan valot sammuksiin, euroja sataa omaankin laariin.

    Uniikki viikinki
    Vielä pari vuotta sitten Helenius ei ollut suuri nimi edes suomalaisen urheilun kartalla, epäilijöitäkin riitti. Tällä hetkellä hillityn rauhallista porvoolaispoikaa rummutetaan kuitenkin maailmalla nimellä The Nordic Nightmare. ”Pohjolan painajaisella” on vasempaan käteensä tatuoituna Thorin vasara merkkinä siitä, että täältä pesee. Ei aivan perisuomalaista urheilumeininkiä.

    – Se oli meidän PR-äijä, joka näki mut ensimmäisen kerran ja oli sitä mieltä, että näytän Pohjolan viikingiltä, oli vissiin taas partakin ajamatta. Aluksi se tuntui naurettavalta, mutta siihen on tottunut. Ei se mua kauheasti kiinnosta, mutta tuntuu jo hyvältä kuulla, kun se kuulutetaan, Helenius kertaa.

    On helppoa kuvitella, että Helenius suhtautui markkinamiehen oivallukseen ensi alkuun lievän kiusaantuneesti. Lempinimi ja tyly promootiokuvasto luovat melkoisen kontrastin, kun nenän edessä pöydän takana höpöttelee leppoisa suomenruotsalainen jätti. Hattu syvällä päässä istuva mies on helpompi kuvitella pienen kalastajapaatin kuin viikinkialuksen kyytiin.

    Tähän on tultu, Robert Helenius on tuote. Ristiriidasta huolimatta hän ymmärtää roolinsa nyrkkeilysirkuksessa.

    – Se kaikki show, se on aina ennen tai jälkeen ottelun. Mä en ehkä ole tarpeeksi show-mies, pitäisi varmaan olla, mutta yritän olla oma itseni, Helenius myöntää katsellen tyhjää areenaa, jossa muutaman viikon kuluttua lähes 15 000 ihmistä huutaa hänen nimeään kotikehän sankarina.

    Joulukuun kolmantena Helenius nousee kehään Helsingissä, hän alkaa olla Euroopan suurimpiin nyrkkeilytalleihin kuuluvan saksalaisen Sauerlandin merkittävimpiä suojatteja. Sauerlandille suomalaisottelija on ollut iso investointi, mutta nyt hän tuottaa jo rahaa taloon. Ja raha on usein tärkeintä tässä leikissä.

    – Olen tietysti tyytyväinen. Tämä on meille bisnestä ja tähän tilanteeseen olemme tähdänneet. Robert on osoittanut, etten turhaan kiinnostunut nähdessäni hänet ensimmäisen kerran, tuumaa Heleniuksen ”löytäjä”, Sauerlandin urheilujohtaja Hagen Doering.

    – Vaikka Robert on pohjoismaalainen, hän alkaa olla suosittu Saksassakin ja voi nousta suureksi nimeksi. Hän on erilainen kuin esimerkiksi venäläisottelijamme, hän on uniikki, Doering kehaisee.

    Nauraen pankkiin?
    Nyrkkeilyn maailmassa taloudellisen skaalan laajuus on absurdi. Suomen kaltaisessa lajin kehitysmaassa amatööriottelijat sinnittelevät useimmiten oman onnensa nojassa ja ammattilaisotteluiltojakin järjestetään muutamalla tuhannella eurolla. Paidattoman ottelijan uran alkumetreillä on turha haaveilla mainitsemisen arvoisesta vaivanpalkasta.

    Toisessa ääripäässä ovat isoimmat kansainväliset tähdet ja heidän ympärilleen rakennettu show. Pohjois-Amerikassa puhutaan tällöin kymmenistä miljoonista dollareista per ilta, oli kyse sitten järjestäjien nettoamasta rahasta tai ottelijoiden palkkioista.

    Helenius arvioi itse lähentelevänsä skaalan keskiväliä, summista puhumatta. Kuudentoista ammattilaisvoiton sarja ilman tappioita on vienyt hänet tilanteeseen, jossa jokainen voitto nostaa hänet uudelle askelmalle myös taloudellisesti. Doering ja kumppanit maksavat mukisematta suosikkipainajaiselleen.

    – Hän tuo meille rahaa ja tienaa jo itsekin. Tämän pitää olla hyödyllistä molemmille osapuolille. Se ei riitä pitkään, että pelkkä promoottori on tyytyväinen, Doering järkeilee.

    Urheilija itse ei voi liiaksi keskittyä pankkitilin saldoihin.

    – Ei sitä voi miettiä, kun kaikki voi olla huomenna loppu. Tai tietysti se mielessä on ja haluan turvata tulevaisuuttakin, ei se kuitenkaan päällimmäisenä ajatuksena ole, Helenius pohtii.

    Sauerlandille Helenius on tuote puhtaasti nyrkkeilijänä, mutta tuotteistamista on ajateltava myös itse. Esimerkiksi puoliso Sandran suunnittelema t-paitamallisto ja muut fanituotteet tuovat oman lisänsä urasuunnitteluun. Heleniuksen mukaan kotona pyöriikin perheyritys.

    Termin voi toki ymmärtää niinkin, että perheyrityksessä lähes kaikki ratkaisut tehdään Robertin uran ehdoilla. Palkkiot voivat olla kovia, mutta niin on niiden inhimillinen verokin. Isä on kovin harvoin seuraamassa pienten lastensa varttumista.

    – Kyllä ne uhraukset painavat paljon. Skidit ovat pieniä ja on pitkiä jaksoja, etten näe heitä ollenkaan. Olin tässä aiemmin viisi viikkoa putkeen pois, sitten neljä viikkoa, nyt ennen matsia tulee yhteensä kuuden viikon pätkä, laskeskelee kuukautta ennen joulukuun ottelua harjoitusleirille vetäytynyt ottelija.

    – Kyllä sitä on käyty läpi. Uskon, että mä kärsin meistä eniten siitä.

    HELENIUS008

    Kirkas ydin
    Olennaista ei silti pidä unohtaa. On turhaa luulla, että Heleniuksen urassa olisi kyse pelkästään bisnesmiesten markkinointileikistä, vaikka nyrkkeilyssä urheilun ja viihteen raja toisinaan hämärtyykin.

    Nordic Nightmare on hyvä tuote vain, koska Robert Helenius on tehnyt työnsä hyvin, lihaansa säästämättä, laadusta tinkimättä. Helenius on päämäärätietoisesti tähdännyt maailman huipulle siitä lähtien, kun hän pesueineen muutti Berliiniin unelmaa tavoittelemaan.

    – Ilman sellaista selvää tavoitetta olisi ollut turha tulla tänne leikkimään. Sen tiedosti jo etukäteen, että on pakko kehittyä, jos meinaa 12 erää jaksaa otella.

    Ennen ammattilaiseksi ryhtymistään Helenius työskenteli kotikonnuilla nuoriso-ohjaajana ja harjoitteli sen työn ehdoilla. Muutos uudessa ammatissa oli raju. Parimetrisen ja yli 110-kiloisen kolossin ruhosta ryhdyttiin kaivamaan esiin huippu-urheilijaa sellaisilla tehoilla, ettei vapaa-ajan ongelmia päässyt syntymään.

    – Alussa oli rankkaa, kun en ollut samalla tavalla treenannut. Olin aiemmin vähän laiskakin, kun jouduin töissä käymään. Alku otti koville etenkin psyyken kannalta. Kuntoa ja fysiikkaa rakennetaan edelleen, mutta sen enää ei illalla kämpille tullessa tarvitse vaan maata levynä, Helenius hymähtää.

    Heleniuksen kehityksestä on pitänyt huolta kovaluinen konkari, entinen Itä-Saksan nyrkkeilymaajoukkueen valmentaja Ulli Wegner. 69-vuotias teräsvaari piiskaa suojattiaan eteenpäin armotta, ja tulosta tulee. Sen on parin viime vuoden aikana nähnyt Heleniuksen koko olemuksesta.

    27-vuotiaana Helenius on raskaansarjan ottelijana vielä nuori, parhaat vuoden ovat terveyden salliessa vasta edessä. Fyysisen kunnon huipputasoa hilataan jatkuvasti uudelle tasolle, siinä prosessissa Helenius luottaa täysin Wegneriin, jota hän kehuu vuolaasti. Hyvät olosuhteet, tasokkaat harjoittelukumppanit ja vaativa valmentaja – siinä on suurten voittojen resepti.

    – Nyrkkeilijä ei ikinä ole valmis, jos vain treenaa kovaa ja tekee oikeita asioita. Jos kehitys loppuu, se on enemmän motivaatio-ongelmaa tai vastaavaa, Helenius linjaa.

    – Itseluottamustakin tulee lisää, kun tekee duunia ja treenaa maailmanmestarien kanssa. Se on mielestäni enemmän harjoittelu, joka tuottaa itseluottamusta.

    Tiekartta huipulle
    Tärkein osa Heleniuksen ympärillä pyörivää myllyä on tarkkaan laskelmoitu suunnitelma, jolla hänen uraansa rakennetaan. Urheilijalla on päämäärä, unelma maailmanmestaruudesta, mutta Helenius ei itse vaikuta siihen, mitä reittiä mahdolliseen titteliotteluun edetään.

    Sen vallan hän on luovuttanut täysin Sauerlandille.

    – En itse asiassa halua siihen vaikuttaa, koska he tekevät niin hyvää duunia. Se on parempi, etten minä puutu asiaan, teen vain oman hommani, Helenius perustelee.

    Ammattilaisnyrkkeilyn bisneslogiikka toimii niin, että taustavoimat miettivät siirtoja jatkuvasti maksimoiden saavutettavia hyötyjä suhteessa otettaviin riskeihin. Siksi Helenius on kohdannut – ja takonut kanveesiin – entisiä mestareita, jotka eivät enää ole parhaiden päiviensä vedossa.

    Tällaiset voitot tuovat ottelijalle nimeä, vaikka eivät aina parhaita mahdollisia mittareita olisikaan. Toki kehityskulku on myös urheilullisesti looginen, vastus kovenee askel askeleelta. Sekin palvelee isoa päämäärää: Heleniuksesta leivotaan paitsi maailmanmestarin haastajaa, myös tv-tähteä Sauerlandin tärkeimmän kumppanin ARD-kanavan lauantai-illan nyrkkikinkereihin.

    Niin, se maailmanmestari. Yleisin puheenaihe Heleniuksen kohdalla on nykyisin Vladimir Klitshko, ”supermestariksi” julistettu raskaansarjan nyrkkeilyn valtias. Porvoon poika on noussut kohinalla haastajalistan kärkikahinoihin ja julkinen nokittelu leirien välillä on jo alkanut. Kohtaaminen on vääjäämätön, jos Helenius selvittää vielä urapolkunsa pari seuraavaa etappia voitokkaasti.

    – Meidän lopullinen tavoitteemme on ottaa mestaruusvyö Klitshkolta, Robert etenee kohti sitä askel kerrallaan, Doering tuumaa.

    Käytännössä Sauerlandilla odotellaan maltilla sitä, että laskelmoinnistaan ja bisnesvainustaan tunnettu Klitshko on sääntöjen mukaan pakotettu puolustamaan jotain hallitsemistaan MM-titteleistä ykköshaastajaansa vastaan. Sen aika on viimeistään alkuvuodesta 2013 ja silloin Heleniuksen on oltava listan kärkinimenä.

    – Tilanne on meille hyvä, Robert on vielä nuori ottelija ja tarvitsee lisää kokemusta. Hän ei ole vielä otellut kenenkään kanssa yhdeksää erää pidempään, Doering muistuttaa.

    Valmis saman tien
    Vladimir ja Vitali Klitshkon valtakauden haluavat päättää kaikki veljesten oman leirin ulkopuolella, mutta Sauerlandille porkkanaa riittää muutenkin. Tällaista titteliottelua neuvoteltaessa nähdään huutokauppa, jonka voittaja lyö tiskiin kymmenen miljoonan euron tienoilla pyörivän tarjouksen.

    Tästä ottelupalkkiosta voiton vienyt mestari kuittaa 75 prosenttia. Luonnollisesti järjestävän tahon kassakone kilisee vastaavaa tahtia. Kumman tahansa Klitshkon kohtaaminen on haaste, jollaista Helenius ei vielä urallaan ole kohdannut. Hän ei enää pidä sen kynnyksen yli astumista turhan isona asiana.

    – En tiedä, kuinka kova se hyppäys voi enää olla, kun olen kolme maailmanmestaria voittanut. Ei enää tule sellaisia harppauksia, mitä aiemmin olen ottanut.

    Kaiken markkinahumun ja laskelmoinnin jälkeen päästään urheilun ytimeen. Helenius on valmis vastaamaan huutoon kovimmassa mahdollisessa paikassa.

    – Olen valmis saman tien, kun ilmoitetaan, että on sen vuoro. En rupea niitä kiertelemään, Helenius täräyttää.

    Kamppailu-urheilun ytimessä ollaan siinäkin, että kaiken taustalla vaanii systeemin armottomuus. Vaikka Helenius ei ole hävinnyt vuosiin, yksi takaisku toisi roimasti takapakkia. Tappio pyyhkisi pois edellisten urotekojen vaikutuksen, ja ennen kaikkea sen henkinen vaikutus olisi karu.

    Kuusnolla_kansi_marraskuu2011– Jos tappio tulee, onhan se kova isku. Uraa pitää siinä tapauksessa rakentaa taas vuoden verran uudestaan. Ja on se iso asia psyykelle, monta askelta joutuu taaksepäin, Helenius myöntää.

    Kun avustajat kuulutetaan pois kehän nurkasta, jokainen ottelija tietää olevansa oman onnensa nojassa. Tappion musertava taakka voi olla fyysisiä kolhujakin tylympi. Helenius tiedostaa sen, mutta ei anna ajatukselle sijaa.

    – Ei sitä saa ajatella, voitto pitää olla aina mielessä. Pitää tietää olevansa paras, kun menee kehään.

    Artikkeli on kirjoitettu marraskuussa 2011. Julkaistu 6–0 -lehden numerossa 2.


  3. Muu sporttiUrheilukulttuurin voitto

    toukokuu 18, 2013 by Karhuherra

    LetsKouPaisons

    Talvikauteen ja sisäpalloilusesonkiin on mahtunut paljon kaikkea latistavaa kuraa ja kurjuutta. Niin paljon, että välillä on horjunut usko koko urheiluun – kun tässä ei enää olla ihan kirkassilmäisiä nuorukaisia.

    Onneksi kevät on korjannut paljon. Päivien pidentyminen on kirkastanut myös kotimaisen urheilun kuvaa. Jääkiekko rypi synkissä liemissään syksystä alkaen, mutta päällimmäiseksi muistoksi kauden päättyessä jäi kuitenkin urheilullisesti hieno SM-liigan finaalisarja. Aineksia monenmoiseen kurjuuteen oli vielä siinäkin, mutta Porin Ässien tarina oli lopulta huikaiseva.

    Se oli pohjimmiltaan tarina yhteisöllisyydestä, urheilun ytimestä ja sen uskomattomasta voimasta. Padan rinnalla eli lopussa kokonainen kaupunki.

    En voi sanoa seuranneeni kotimaista koripallosesonkia kovin tarkkaan alusta asti, mutta loppusuoralla olin etuoikeutettu saadessani seurata finaaleja työn puolesta paikan päällä. Kirjaimellisesti tuli istuttua ringsidella, ykkösrivin paikoilla. Loimaan liikuntahallissa ei toki juuri muunlaisia paikkoja olekaan.

    Bisons pelasi toisen liigakautensa ja voitti toisen perättäisen mestaruuden. Kaksi hyvää joukkuetta kisasi viisi ottelua tiukasti olennaiseen keskittyen: vain urheilua, kovat yksilöt ja tiiviit joukkueet toisiaan vasten ilman ylimääräistä kuonaa.

    Urheilun tragiikkaakin mahtui mukaan, sillä Bisonsin viimevuotisen tuhkimotarinan perään moni olisi suonut mestaruuden KTP:lle. Perinteikäs seura ei ole päässyt nauttimaan menestyksestä pariin vuosikymmeneen ja jäi nyt kirvelevän lähelle kirkkainta kruunua.

    Ylitse kaiken muun Korisliigan finaaleissa nähtiin kuitenkin urheilukulttuurin suuri voitto. Kolme peliä Loimaalla toivat tervetulleen muistutuksen siitä, missä urheilun vetovoiman ydin piilee.

    Kaiken keskiössä pitää tietysti olla peli tai kilpailu itse. Siitä ei homma pätkinyt, vaikka maailmantähtiä, kimalletta ja satojen eurojen hintaisia lippuja ei ollutkaan. Pelin intensiteetti oli suurimman osan ajasta huikea, kun vain peli itsessään oli olennaista – ja kun kaikki läsnäolijat olivat paikalla vain sen takia.

    Loimaan liikuntahalli ei asiaa kokemattomille kuulosta kovin hohdokkaalta paikalta eikä se sitä olekaan. Se on hyvin tavallinen suomalainen, julkisin varoin rakennettu liikuntapaikka. Toisin sanoen, hieman keskimääräistä paremmin varusteltu koulun jumppasali.

    Koriskiima

    Mutta sellainenkin paikka huokuu urheilun taikaa, kun se ladataan talon viimeistä liikuteltavaa varatuolia myöten täyteen ihmisiä. Noin 1300 ihmistä hengittämään adrenaliinin käryä ja pelin hurmosta.

    Loimaalla ei ole ”aina kannatettu” Piisoneita, eikä varmasti edes Korikonkareita. Silti merkittävä osa ympäröivästä yhteisöstä elää väkevästi seuran mukana. Loimaalla ei juurikaan näe mitään väkisin rakennettua, päälle liimattua tai osallistujiensa mielestä jollain tapaa seuraa tai peliä tärkeämpää fanikulttuuria.

    Toki Bisons-fanituotteet on hyvin brändätty ja markkinointikin on kohdallaan, mutta se ei ole päällimmäinen mielikuva aiheesta. Liikutaan paljon syvemmissä vesissä, kun keski-ikäiset suomalaisnaiset kiljuvat katsomossa tulipunaisissa peruukeissa ja takovat luultavasti torin ladalta Vapaa-valinnasta ostamiaan muoviämpäreitä.

    Eikä kyse ollut pelkästää loimaalaisista. Viidennessä finaaliottelussa selkäni takana puhkui ja puhisi pari sataa kotkalaista, halukkaita vieraspeliin matkaajia olisi ollut kuulemma toista tuhatta. Ei-niin-pieniä vihreitä miehiä ja naisia.

    Nuorten hurjapäiden rinnalla oli huomattavan paljon konkareita, joita yksi käsistä lipsahtanut mestaruus ei enää saanut raiteiltaan. On eletty ja nähty paljon seuran mukana.

    Lopulta kaikkein hienointa ja olennaisinta oli näiden eri osapuolten luoma spektaakkeli. Ääriään myöten täynnä olleessa salissa lähes kaikki tunnustivat väriä. Oli paljon punaista ja runsaasti vihreää. Oli pelaajat ja peli, sekä heidän ylitseen vellonut pauhu.

    Ei tarvittua savua, pommeja, ylenpalttisia tifoja, eikä muutakaan erikseen rakennettua spektaakkelia. Pieni on joskus niin paljon suurta kauniinpaa kaikissa yksityiskohdissaan. Peli on kaunis.

    Hurmoksen keskellä oli hienoa olla sivustaseuraajana, jopa sen metrin päähän sijoitetun vihreän bassorummun läheisyydessä. Ilmassa ei ollut suuren urheilujuhlan tuntua – se oli Urheilujuhla luita ja ytimiä myöten.

    Piisonit jatkoivat perjantai-iltana torijuhliin, mutta suurin voittaja oli suomalainen urheilukulttuuri.

    Torilla vedettiin yhteislauluna ”Me ollaan piisoneita kaikki”, niin varmasti ovatkin. Mutta onneksi kenenkään ei tarvinnut roikkua liikkuvan auton ikkunasta räkä poskella rääkyen.


  4. Muu sporttiOman elämänsä Wayne Gretzky

    marraskuu 29, 2012 by Karhuherra

    Tällä miehellä voisi olla helppoa, sanovat hänen tienaavan jopa 15 miljoonaa Kanukkilan taalaa vuodessa. Hieman mukavoituneellekin tähtiurheilijalle riittäisi keskinkertaisia vastustajia runnottaviksi ja tilipusseja lunastettavaksi vuosien ajaksi.

    Mutta hänellä on kunnianhimoa, äärimmäistä sellaista. Ja Kanadassa se sanotaan näin.

    ”I don’t fight for the money. My motivation is to be the best. Like we said, to be the Wayne Gretzky of my sport.”
    Georges St. Pierre, vapaaottelija

    Totta kai UFC-mestari tappelee rahastakin, hän on tuote, liikemies ja rahantekokone samassa hahmossa. Mutta olennaista ehkä onkin se, ettei henkisesti tarvitse taistella rahan takia, edes siinä asemassa, jossa ahneus veisi monet mukanaan.

    Onko hän oman alansa Gretzky? ”GSP” on jo valittu Kanadassa vuoden parhaaksi urheilijaksi. Ilman gretzkymäistä ihmelapsen taustaakin hänellä on 31-vuotiaana rutkasti aikaa nousta kaikkien aikojen kovimmaksi sarallaan. Eikä pelkästään kamppailu-urheilun legendaksi, vaan yhdeksi Kanukkilan historian parhaimmista urheilijoista.

    Vaatimattomana miehenä Georges totesi, ettei ole Gretzkyn kaltainen hahmo, mutta arveli ehkä olevansa Joe Sakic of MMA”. Ei huonosti sekään – alkuperäinen tarina täältä.

    Ehkä jonain päivänä joku lätkäjätkä toteaa haluavansa tulla yhtä kovaksi urheilijaksi kuin Georges St. Pierre. Niin tai näin, sitaatti puhuu kaikessa lyhyydessään isoin kirjaimin siitä, millainen hahmo ”Wäinö” ison meren tuolla puolen on – ja urheiluhistoriassa ylipäänsä.

    Tämä saattaa olla taas niitä asioita, joita ”Suomessa ei oikein tajuta”. Montako vuosikymmentä tarvitaan perspektiiviä, jotta tajuaa, millaista poikkeuksellisuutta on omana aikanaan saanut todistaa? Ja ajatelkaapa, että Gretzky oli kuitenkin vasta aikakautensa toiseksi paras jääkiekkoilija. Ilmiönä toki jotain paljon lajiaan suurempaa.

    Georges St. Pierren suuruus ja kuolemattomuuden tavoittelu on ajankohtaista siksi, että hän palasi tovi sitten yli puolentoista vuoden sairauslomalta. Sananen miehen paluusta Puolueettomassa kulmassa: Järkyttävän kova urheilija.


  5. KirjoittaminenHämmentävää heittäytymistä

    marraskuu 27, 2012 by Karhuherra

    Mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi? Tai sarjabloggaaja. Sikäli kun vielä muistan, olen vuosien mittaan toistaiseksi kirjoittanut, nämä palvelukset mukaan lukien, noin neljään blogiin (yhtä kolmessa eri osoitteessa). Ja kuten sanonta kuuluu, ei neljättä ilman viidettä – muistelen sarjabloggaajakollegani Riston sanoneen joskus noin.

    Uudenlainen ammatillinen intoilu ja perehtyminen kamppailulajeihin on poikinut rohkaisevasti monenmoista tilaisuutta. Niinpä olen viime viikot istuskellut entistä itsetietoisemmin kehien äärellä Puolueettomassa kulmassa. Tuorein blogiviritys on urani kärkipäätä jo nyt, koska se on aidosti jotain uutta, innostaa tekijäänsä valtavasti ja naputtelemisesta jopa maksetaan kohtuullisesti.

    Viime viikot ovat olleet niin kiireistä rästitöiden kasaan juoksemista, että blogi on siinä sivussa lähtenyt käyntiin sillä kuuluisalla ”omalla painollaan”. Se on sinänsä hyvä asia, koska ensimmäisiä pläjäyksiä ei ole tullut mietittyä liiaksi. Toisenlaisessa tilanteessa pähkäilemisen kynnys olisi kenties noussut turhan korkeaksi uudelle (toivottavasti) yleisölle kirjoittaessa.

    Nyt on kymmenkunta raapustusta kasassa ja ajatus alkaa hiljalleen jäsentyä. Sekin on suotava asia, tällä kertaa aivoitusten kirkastuminen on lähtenyt suoraan ytimestä, kertomisen arvoisista tarinoista. Jos kysytte muutaman viikon päästä, kerron varmasti jo jotain tyylikästä konseptista, tekijän ja julkaisun brändäämisestä ja syvästä kokonaisnäkemyksestä. Sitä ennen olisi kiva saada lukijapalautetta.

    Viime viikolla tajusin yhtä pitkään työstämääni FightSport-juttua viimeistellessäni, että ensimmäistä kertaa on näppiksellä hahmottuu sävyltään varsin vahvasti analyyttinen asiantuntijajuttu vapaaottelun saralta. En tosin tiedä, välittyykö se tekstissä, mutta ainakin esitän kirjoittajana tietoisesti sellaista roolia.

    Joka tapauksessa se on ainakin virkistävää. Vaikka oma kirjoittamisen tyyli pysyy samansuuntaisena lajista toiseen siirryttäessä, yleisöt ovat kuitenkin erilaisia ja erityyppisiin asioihin tottuneita. Se pitää huomioida, ja tarjoilla nyt lukevalle kamppailukansalle toisenlaisia näkökulmia kuin tavanomaisessa sporttijournalistin työssä.

    MMA-fanit ovat usein vielä valistuneempia kuin vaikkapa kotimaiset lätkäfanit, keskimäärin aiheelle omistautuminen ja omakohtainen lajituntemus ovat eri tasolla. Silloin keskivertomediallemme tyypillinen kevyt bluffi ja asiantuntijuuden huoleton esittäminen ei mene läpi. Se vaikuttaa kirjoittamiseenkin, hyvällä tavalla.

    Toisaalta olen aistivinani sellaista, että vapaaottelun ystävät, ja etenkin urheilijat skenessä, ovat vielä tottumattomia näkemään ja lukemaan lajia koskevaa tarinointia. Lievän vieraskoreuden keskellä tuntee välillä itsensä kirjallisesti uudestisyntyneeksi. Ja hämmentyneeksi, ei ole meillä valtalajien parissa tapana tällainen.

    Parikin kollegaa on ihmetellyt, miten olen pystynyt toimittajana ”uusiutumaan” tai uusimaan työni kirjoa – en tosin ole sellaiseen erityisen tietoisesti pyrkinyt. Samalla nämä toiset kirjoitustyöläiset ovat ehkä varovasti toivoneet pystyvänsä samaan.

    Go for it, ei siihen vaadita kuin muutama vuosi aikaa ja intohimoa. Maailma muuttuu, media muuttuu, urheilu muuttuu – Go boldly for it… go where no man has gone before, tai jotain.

    Etsikää inspiraatiota vaikkapa Puolueettomasta kulmasta.


  • Twitterin laulamaa
    • Armollisesti muistin vasta just nyt Helsingin nyrkkeilyillan. Pääottelu sopivasti alkamassa. Tatli vie - pisteille mennään.
    • Säätiedotus -rintamalle: Nyt näyttää siltä, että ei ole ainoa suomalainen lauantain Ladies Fight N… https://t.co/l5IhO4Evcl
  • Arkisto
  • Aiheet